Kurkistus Kansallisoopperan ja -baletin kulisseihin

Tuoreen damylaisen Susanna Laurolan opastamana damylaiset seikkailivat 29.1.2020 Kansallisopperan sokkeloisissa käytävissä. ”Apuopas” Jaana Neuvonen-Sipilä piti koossa 25 hengen ryhmän.Saimme kokea melkoisia elämyksiä, tunnelma oli kuin sadussa, kuvailee Maire Mattinen, DAMyn puheenjohtaja.Vuonna 1993 valmistuneen Oopperatalon katsomoon mahtuu 1 300 asiakasta, mutta heitä varten talossa on valtava määrä eri ammattilaisia. Vakituisia on 570, joista 111 hengen orkesteri ja 75 balettitanssijan ryhmät ovat suurimmat. Tuntipalkalla töitä tekee yli 200 henkeä, esim. vahtimestarit, pukijat ja lipunmyyjät. Melkein tuhannen keikkapalkkalaisen joukossa on vuosittain vierailevia esiintyjiä, kapellimestareita, lapsikuorolaisia, balettikoululaisia jne.  Oopperan 50-jäseninen kuoro on Suomen ainoa päätoiminen ammattikuoro, ja lapsikuorossa on 50 laulajaa.  Ooppera on kansainvälinen – nytkin 33 kansallisuutta tekee yhdessä töitä.

Käsityötaidot kunniassa

 Oopperan takatilojen suuruus hämmensi. Erityismestareita tarvitaan niin puvustamossa kuin lavastamossa, jossa noin 40 taituria loihtii tarunhohtoisia kulisseja. Lavasteet voivat olla jopa 7 metrin korkuisia. Tähän tarvitaan puuseppiä, metallimiehiä, verhoilijoita ja maalareita.Puvustamossa työskentelee 60 vaatturia, ompelijaa, koruntekijää, värjäriä, suutaria, kampaajaa, maskeeraajaa ja pukuhuoltajaa. Ihailimme pukuluonnoksia ja -värejä säädettävien ”varavartaloiden”, kangaspakkojen, paljettilaatikoiden ja ompelukoneiden keskellä.  Asukokonaisuuksia tarvitaan valtavasti, esim. Kalevalanmaa -teosta varten tarvittiin 600 pukua. Useimmiten esityksiä varten on tuplamiehitys, baleteissa yleensä nelimiehitys.Outi Riikonen kertoi, että luonnosten valmistuttua noin vuotta ennen ensi-iltaa kankaita tilataan ulkomailta teatterikankaisiin erikoistuneilta tehtailta. Joskus kankaiden kuosia täydennetään värjäämössä käsin maalaamalla tai patinoimalla. Kun puku on kaavoitettu, leikattu, ommeltu ja sovitettu, asujen on oltava valmiit viimeistään viikkoa ennen esitystä.On varauduttava sulavaan ja turvalliseen liikkumiseen. Pukujen käyttö, kuten lennätykset, on otettava huomioon jo asuja suunniteltaessa. Ballerinojen nostojen on oltava turvallisia, kavaljeerin kädet eivät saa takertua asujen koristeisiin eikä helmiä tai paljetteja saa pudota lattialle aiheuttamaan vaaratilanteita. Hakasia käytetään paljon, korsettejakin tarvitaan.Joskus koko produktio vuokrataan tai ostetaan joltakin toiselta oopperatalolta, ja silloin puvut vain sovitetaan suomalaisten esiintyjien mittoihin.Mallien mukaan tehtyjä asuja koskevat tekijänoikeudet, eikä niitä voi sellaisenaan käyttää uudelleen. Kierrätys on mahdollista, jos asu on kokonaan muokattu uuteen uskoon.Suutareita on kaksi ja erilaisia kenkiä melkoinen kirjo. Saimme tutustua balettitossuihin, jotka on muokattu kullekin tanssijalle ominaiseen kaltevuuteen ja kärkiin lisätty vahvike. Näimme päähineitä ja päitä – eläinhahmot olivat hienoja. Vaikka peruukit vuokrataan muualta, kampaukset niihin tehdään Oopperan kampaamossa.Nurmijärvellä suuressa hallissa varastoidaan noin sadan valmiin teoksen lavasteet, puvut ja tarpeisto. Esimerkiksi nyt jälleen ohjelmistossa oleva Bajadeeri on tehty alun perin vuonna 1997, joten se on ollut ohjelmistossa 23 vuoden ajan. Susanna Laurolan aikanaan verhoilema sohva on taas tulossa näyttämölle. Osa baletin puvuista on alkuperäisiä, osa uusia. Pukuhuolto pesee ja silittää – hikilaput ovat kovassa käytössä.

Jokaisella oma paikkansa

Ooppera on kuin tehdas, kaiken on tapahduttava täsmällisesti ja nopeasti. Yhtä esitystä voi parhaimmillaan olla toteuttamassa yli 300 ammattilaista silloin, kun esillä on solistien lisäksi iso orkesteri, lisäkuoro, lapsikuoro sekä näkymättömissä olevat valomiehet,  operaattorit, pukijat, tarpeistonhoitajat ym. Jokaisella on oma paikkansa.Pukijat odottavat sivuverhon takana, kun esiintyjä saapuu vaatteiden vaihtoon. Toinen riisuu, toinen pukee. Kunkin esiintyjän kanssa on harjoiteltu pikavaihto etukäteen, esim. kumman lahkeen hän on tottunut pukemaan ensin. Pikavaihtoennätys on 35 sekuntia, väliaikavaihto tarjoaa enemmän aikaa.Susanna Laurola kertoi, että kaikissa esityksissä ”mokataan”, mutta kokeneet ammattilaiset osaavat hoitaa pienet ongelmat niin, ettei yleisö huomaa. Kuiskaaja – joka käytännössä huutaa – toimii oopperoissa apukapellimestarina laulajille. Hän lukee nuotteja, seuraa kapellimestaria ja auttaa esiintyjiä. Musiikki määrää esityksen rytmin: tietyt tahdit antavat merkin niin valojen vaihtumiselle, esiintyjien laululle kuin lavasteiden liikkeille.Työsuojeluun on kiinnitetty paljon huomiota, esim. lavasteiden pystyttäjillä on kypäräpakko ja turvakengät. Kaikki esitykset taltioidaan mahdollisten onnettomuuksien varalta. Taltiot auttavat myös tilanteissa, joissa joudutaan turvautumaan sijaisiin. Näyttämömestari käy etukäteen läpi vaaranpaikat, vaikkapa vino lattia tai laahuspuvut voivat aiheuttaa hankaluuksia.