Töissä museossa: museo-opas Jaakko Simola

Kirjoitusten sarja avaa Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon toimintaa kulissien takana. Merja Reijonen haastatteli museoiden työntekijöitä. Jaakko Simola toimii museo-oppaana Designmuseossa.

Teksti: Merja Reijonen

– Aloitin Designmuseon oppaana jo syksyllä 1999. Välillä opiskelin lisää ja palasin museoon vuonna 2006. Olen koulutukseltani filosofian maisteri ja tanssitaiteen maisteri, kertoo Jaakko Simola.

– Pääaineeni Helsingin yliopistossa oli kansatiede, sivuaineena opiskelin taidehistoriaa, museologiaa ja pohjoismaista filologiaa. Teatterikorkeakoulusta valmistuin koreografin koulutusohjelmasta, Jaakko jatkaa.

Tilanneherkkyyttä ja läsnäoloa

– On ilo toimia opastettavien ryhmien isäntänä ja saada hyvää palautetta erilaisilta asiakkailta. Oppaan työ vaatii tiedon omaksumista ja välittämisen suunnittelua, paljon vuorovaikutustaitoja, tilanneherkkyyttä, läsnäolokykyä ja luovaa sopeutumista kohtaamisiin, Jaakko Simola sanoo.

Simola kohtaa työssään museon kaikki asiakasryhmät muotoilun ammattilaisista koululaisiin, niin museoalan työntekijät kuin matkailijat, toimittajat ja museon sosiaalisen median seuraajat. Opas tukee museovieraan oman muotoilunäkemyksen kehittymistä.

– Tarkoitukseni on luoda tila uusille kokemuksille ja herättää innostus muotoiluun liittyviin asioihin. Olen eräänlainen kanssakulkija, joka huomioi vieraansa tarpeet.

– Tunnistan hyvin, miten osaltani luon monipuolista Suomi-kuvaa valtakunnallisessa vastuumuseossa, joka on Helsingin suosituimpia museoita matkailijoiden keskuudessa. Monet hyvät keskustelut kulttuurimme osatekijöistä ovat jääneet mieleen, Jaakko Simola muistaa.

Digitaalisuus on mahdollistanut uusia työskentelytapoja

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

– Normaalioloissa työpäivä alkaa näyttelyiden avaamisella, ja olen asiakkaiden käytettävissä sulkemiseen saakka. Tilatut opastukset ja ilmaiset yleisöopastukset rytmittävät päivää samoin kuin lippukassalla työskentely. Usein saatan valmistella opastuksia jo aamulla kotona. Kotiin pääsen useimmiten ennen iltaseitsemää.

– Työkieleni ovat suomi, ruotsi ja englanti. Korona-aikana olen saanut kokeilla etätyön eri muotoja ja uusia yhteistyön tapoja. Digitaalisuus on antanut sekä mukavia mahdollisuuksia työpaikan vuorovaikutukseen että toisaalta muistuttanut suoran inhimillisen kohtaamisen arvosta.

Uusia tuulia työssäsi, mitä haluat kehittää?

– Pandemian aikana olen ottanut haltuun uuden työtavan, videotyöskentelyn. Tämä on positiivista, koska digitaalisuus vahvistaa museon saavutettavuutta ja herättää museoalan tarkastelemaan oppaan työn merkitystä ja laatua uudesta näkökulmasta.

Jaakko Simola kaipaa silti myös ”omia asiakkaitaan” ja välitöntä vuorovaikutusta opastuksilla. Hänestä on mielenkiintoista seurata, miten museoalalla nyt käyttöönotetut työmuodot jäävät ilmeisesti pysyväksi osaksi oppaan toimintaa ja työkalupakkia.

– Uskon että oppaan työn arvostus on viime vuosina lisääntynyt museoalalla muutenkin – tätä haluan tukea. Pandemia on luultavasti lisännyt myös yleisemmin asiakaspalvelutyön osaamisen ymmärrystä. Uskon, että itsearvostus kasvaa ja työn mahdollisuudet nähdään entistä selvemmin. Koreografina tuen myös taiteen ja kehollisen kokemuksen eri näkökulmien käyttöä museotyössä, Simola kertoo.

Opas kuulee toiveita museokokemuksesta

Odotuksesi uudesta museosta?

– Olen seurannut uuden museon syntytarinaa omalta aitiopaikaltani. Vuosien kuluessa olen nähnyt, kuinka suuri tarve on laajemmille kokoelmanäyttelyille ja miten moninaista museotyö voi olla. Varsinkin kansainväliset hyvät esimerkit kertovat, kuinka merkityksellinen uusi museo -hanke on.

– Museovieraat jakavat usein toiveensa museo-oppaan kanssa. Uusi museo voi vastata näihin asiakkaiden tarpeisiin. Suomalainen kulttuuri on monimuotoista, ja se on myös museon edustamien alojen upeaa kansainvälistä historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta. Esimerkiksi muotoilukasvatuksen näkökulma on erityisen vahva.

Miten koet damylaiset?

– Museon ystävät ovat innostunut ja aktiivinen ryhmä. Monista damylaisista on tullut minulle intonsa jakavia tuttavia museon tapahtumissa.

– Ystäväyhdistys toimii eräänlaisena välittäjänä museon ja sen yleisöjen kesken. Olen saanut Damyn toiminnasta vinkkejä siitä, mitä ihmiset saattavat odottaa museoilta.

– Kun katson vaikkapa yhdistyksen kotisivuja, ihmettelen, kuinka tarmokasta toiminta on.

Rakennetun ympäristön voi kokea kehollisesti

Millaisesta designista pidät, suosikkikohteitasi?

– Arvostan kestävää ja vastuullista muotoilua. Esimerkiksi työvaatteikseni olen valinnut suomalaisten ja pohjoismaisten yritysten laadukkaita tuotteita, jotka usein myös valmistetaan Euroopassa. Ekologinen kestävyys on tärkeä kriteeri muissakin valinnoissani. Iloitsen sukuni perintönä kulkeneista vanhoista tavaroista.

– Olen kiinnostunut rikkaasta rakennetusta ympäristöstä sekä siihen liittyvästä kehollisesta kokemuksesta ja kulttuurihistoriasta. Asuinympäristö, arkkitehtuuri ja sen merkitykset ovat olennainen, kiinteä osa ihmisen identiteettiä ja hyvinvointia.

Simolan mukaan Suomessa on lukuisia kiinnostavia museo- ja muita kulttuurikohteita. Kotiseudulla Sydän-Hämeessä olisi edelleen paljon kiehtovaa löydettävää.

Koronan rauhoituttua hän toivoo pääsevänsä Pariisin ja Wienin museoihin. Pandemian aikana digitaaliset etäopastukset ovat innostaneet tutkimaan kansainvälisten museoiden kokoelmia ihan uudella tavalla, tosi läheltä.