kuva: Linda Peltola

Tulin mukaan Damyn toimintaan hetkessä, jolloin suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kentillä tehdään jännittäviä, pitkälle tulevaisuuteen kantavia päätöksiä. Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo ottaa suuria askelia kohti toteutumistaan, ja on kiinnostavaa olla mukana tukemassa ystäväyhdistyksen emomuseoita kohti yhdistymistä.

Elämme ratkaisevia aikoja myös globaalissa mittakaavassa. Meidän on tutkittava kaikkea toimintaamme kriittisesti ja tehtävä perustavaa laatua olevia muutoksia, jotta varmistamme planeettamme elinkelpoisuuden myös tulevaisuudessa.

Rakennetun ympäristön suunnittelijoilla on valtava potentiaali kehittää ratkaisuja visaisiin ongelmiin. Damyn toiminnassa voimme tuoda esiin tätä alojen positiivista vaikutusta.

Oma taustani on vahvasti arkkitehtuurissa. Opiskeluaikoinani 1990-luvulla toimin aktiivisesti sekä opiskelijajärjestö Arkkitehtikillassa että Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston osastoneuvostossa.

Arkkitehtikillan isäntänä ja myöhemmin puheenjohtajana olin mukana järjestämässä useita tapahtumia ja tempauksia – muun muassa legendaarisiksi muodostuneet killan vuosijuhlien silliaamiaiset Yrjönkadun uimahallissa saivat alkunsa tuolloin.

Sattuma, uteliaisuus ja palava into tutkia maailmaa myös oman hiekkalaatikkoni ulkopuolella johdattivat minut aikoinaan polveilevalle polulle, joka on kuljettanut minut Helsingistä Pariisiin ja muun muassa toimistoarkkitehdiksi, graafiseksi suunnittelijaksi, elokuvalavastajaksi, näyttelysuunnittelijaksi, arkkitehtuurioppaaksi, toimittajaksi ja kahden lehden perustajaksi. Pidemmät pysähdykset tein omassa arkkitehtuuri- ja graafisen suunnittelun toimistossani ja Arkkitehti-lehden toimitussihteerinä.

Kotimaista ja kansainvälistä viestintää Archinfossa

Sittemmin reittini on tuonut minut nykyiseen postiini, Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfon viestintäpäälliköksi. Tutkailen rakennettua ympäristöä arkkitehdille epätyypillisestä näkökulmasta, mutta voin silti toimia arkkitehdin identiteetilläni. Koen tekeväni merkityksellistä työtä arkkitehtuurin arvostuksen lisäämiseksi. Tavoitteenani on, että suuren yleisön ymmärrys rakennetusta ympäristöstä kasvaa ja suomalaisen arkkitehtuurin kansainvälinen tunnettuus vahvistuu.

Suuren osan työpäivistäni vievät erilaiset hankkeet ja projektit, joista osassa toimin myös asiantuntijaroolissa. Viime aikoina tällaisia ovat olleet esimerkiksi yhteispohjoismainen Design in Nordic Nature -hanke sekä ympäristöministeriölle toteuttamamme puuarkkitehtuurin kansainvälistä tunnettuutta tukeva infopaketti.

Toistuvista projekteista innostavimpia ovat Suomen paviljongin näyttelyt Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa ja vuosittainen helmikuun alun Arkkitehtuurin ja muotoilun päivät, alojen organisaatioiden yhteinen tapahtumaviikko, jota Archinfo koordinoi.

Toivon, että voin omalla pienellä panoksellani tukea Damyn toimintaa – ja että hektisen arjen näivettämät museokäyntini virkoaisivat museoiden ystäväyhdistyksen vaikutuksesta kuin itsestään.