Mistä syntyy hyvä museo?

DAMYlla oli suuri kunnia saada Happy Hour -keskusteluun kaksi taidemuseoiden johtajakonkaria. Päivälehden museossa perjantaina 1.10. tapasimme Susanna Petterssonin Ruotsin Kansallismuseosta ja Tuula Arkion, jonka työuralta muistamme muun muassa Kiasman johtajuuden. Katso Mikko Virton kuvaama ja editoima video tapahtumasta tästä linkistä.

Susanna esitteli kuvakavalkadin avulla museolaitoksen 500-vuotisen historian pikavauhtia. Alusta lähtien museoissa kaiken perustana ovat olleet kokoelmat, joiden välittäjiä museoammattilaiset ovat. Tärkeä kysymys on: kenelle työtä museoissa tehdään? Autenttisen teoksen ja kävijän kohtaaminen on tärkeää, toteaa Susanna.

Tuulan jännittävä tarina uuden nykytaiteen museon Kiasman synnyttämisen pitkästä ja monipolvisista vaiheista sisälsi hauskoja yksityiskohtia. Saimme kuulla, kuinka merkittävästi yksittäiset taiteen ystävät edistivät ideaa uudesta museosta. Hersyvän naurun herättivät muistikuvat siitä, kuinka haluttiin kunnioittaa Mannerheimin patsasta. Valtavan mediahuomion synnyttänyt keskustelu patsaan ja uuden museorakennuksen suhteesta samoin kuin työmaa-aidan aniliininpunainen värikin toimivat loistavana mainoksena hankkeelle. Kiasman rahat eivät ikinä olisi riittäneet vastaavanlaisen näkyvyyden aikaansaamiseksi.

Tänään on vaikea tajuta, miten vähän 1970-luvun alun Suomessa tunnettiin nykytaidetta. Vain Laila Pullinen tai Picasso tulivat kansalaisten mieleen, kun heiltä kysyttiin modernista taiteesta. Yhdessä todettiin, että ARS-näyttelyiden sarjalla on ollut valtava merkitys asenteiden muuttumiselle.

Tuula kertoi, että he alusta lähtien päättivät keskittyä taidehankinnoissa kotimaisen, venäläisen, Pohjoismaiden ja Baltian alueen taiteeseen. Tämä ratkaisu on kantanut näihin päiviin ja se on saanut paljon kiitosta, erityisesti ulkomaiset vierailijat ovat näin löytäneet uutta ja kokeilevaa taidetta.

Vilkasta keskustelu käytiin illan juontajan emeritusprofessori Yrjö Sotamaan johdolla. Kuulimme, miten Ruotsin kansallismuseon johtaminen poikkeaa maamme käytännöistä, miten yhteiskunnan eri sektoreihin pidetään yhteyttä, mistä ja miten museon rahoitus koostu. Kiitosta saivat niin yksityiset taiteen tukijat ja yritykset kuin museon ystäväyhdistyskin, joka tukee merkittävin panoksin museon taidehankintoja.

Sekä Susanna että Tuula korostivat sitä, että museoiden on oltava avoimia kaikille. On tärkeää, että museo houkuttelee nuoria piipahtamaan sisällä, vaikka kaikki eivät heti näyttelyistä kiinnostuisikaan. Tästä syystä esim. Kiasmassa haluttiin alakerta pitää kokonaan maksuttomana ja vapaana alueena yleisölle.

Digitaalisuus nähtiin loistavana keinona esim. arkistojen ja kokoelmien luettelointiin. Mutta samaan hengenvetoon johtajat totesivat, ettei mitkään virtuaalikierrokset ruudulta katsottuna voita aitojen ja historiaa huokuvien teosten tuomaa kokemusta paikan päällä.

Tuula ja Susanna korostivat, että pelkät hyvät tilat näyttelyille ja kokoelmien esittelyyn eivät yksinään riitä. Museolla pitää olla myös riittävät resurssit kunnianhimoisen toiminnan ylläpitämiseen.

Uteliaisuutta ja avoimuutta, kunnianhimoa ja nöyryyttä, ammattitaitoa ja rohkeutta – siinä johtajien antamia eväitä uudelle arkkitehtuuri- ja designmuseolle!

Mikko Virto tallensi Illan keskustelut – tutustu ihmeessä videokoosteeseen DAMY youtube-kanavalla tästä linkistä!