Damy Tallinnassa 24.–25.8.2019

Ekskursio aloitettiin tutustumalla Suomen suurlähetystöön, josta kävelimme vanhan kaupungin läpi Taideakatemiaan. Oppaana oli dosentti Riin Alatalu. Hän esitteli myös Tallinnan muuttuvia kaupunkiympäristöjä kuten Rotermannin ja Telliskiven alueet. Piritassa kohteena  oli  Memory Fields alue, kommunismin uhrien muistomerkki  ja Piritan luostarialue.

Taideakatemin rakennus oli yhdistelmä vanhaa ja uutta, vanha osa oli jätetty rosoiseksi.

Neuvostovallan virolaisten uhrien muistomerkki oli vaikuttava muuriin hakattuine nimineen ja muine yksityiskohtineen.

Moderni Piritan luostari.

Bussiretken teimme Laulasmaalle Arvo Pärt -keskukseen, jossa arkkitehtuuri- ja luontokokemus ovat tärkeä osa miljöötä sekä tietenkin musiikki: meille konsertoi  lahjakas nuori pianisti  Johan Randvere.

Arvo Pärt -keskukseen kuljettiin metsän läpi. Keskuksen tornista näki rakennuksen muodot sekä ympäröivät metsä- ja merimaisemat.

Paluumatkalla kyläilimme Nommen alueella 1950-luvun yksityistalossa jonka oli rakentanut kuvanveistäjä-aviopari Mölder. Lounastimme yhdessä  uudistetussa kauppahallissa Balti Jaam Turg alueella sekä legendaarisessa F- Hoone ravintolassa ja tutustuimme Fotografiska museoon.

Telliskiven alueella, jolla Fotografiska-valokuvamuseo sijaitsee, on paljon ravintoloita ja liikkeitä.

Matkan järjestäjänä toimi damylainen Pirjo Huvila. Valokuvat on ottanut damylainen Aki Eerikäinen.

Maljat Saarisille 20.8.2019

Miksi juuri 20.8. – katso jutun lopusta!

Damyn #uusimuseomaljat 20.8.2019 aloitettiin tutustumalla Teepaviljonkiin Designmuseon edustalla. Designmuseon yhteistyöpäällikkö Piia Lehtinen esitteli ainutkertaisen puurakennelman syntyä. Toteutuksesta vastasivat Aalto-yliopiston ja University of Westminsterin arkkitehtiopiskelijat.  Arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat puisen paviljongin Designmuseon eteen

DAMYn pj. Maire Mattinen ja Pia Lehtinen

 

– Paviljonki on englantilaisen teen juonnin kulttuuria, toisaalta se on avoin, salliva tila oleilulle. Olen nähnyt koiratreffejä ja syntymäpäiväjuhlia. Sateella paviljonki on ollut täpötäynnä turisteja.

Uudenmuseon maljat kohotettiin Arkkitehtuurimuseossa. Tervetulopuheessaan museonjohtaja Reetta Heiskanen kertoi, että uusimuseohanke etenee hyvässä yhteistyössä ao. ministereiden kanssa. Museonjohtaja Jukka Savolainen kuvaili hanketta triathloniksi. Spurtin jälkeen edessä on monta pitkänmatkan vaihetta. Valtion budjettiratkaisut määrittävät etenemisen.

– Miehekästä juoruilua Saarisista, lupasi Rakennustaiteen säätiön puheenjohtaja FT Timo Tuomi. Monipuolinen valokuvakokoelma esitteli mm. perhettä tekemässä pienoismalleja, isä Elielin ja poika Eeron suhdetta sekä Saaristen toimistoja, työskentelyä, huomionosoituksia ja merkkipaaluja.

Yliarkkitehti Sirkkaliisa Jetsonen ja valokuvaaja Jari Jetsonen löytöretkeilivät Eliel ja Eero Saarisen parissa vuosien ajan Amerikasta Suomen kautta Venäjän Karjalaan. Heidän esittelemänsä kuvakokoelma sisältää kesähuviloita, pientaloja, teollisuuslaitoksia, kirkkoja, lentokenttäterminaaleja, pääkonttoreita ym. rakennuksia. Kuuluisimpia lienevät Dulles International Airport, TWA Terminal, Vassar College ja Gateway Arch St. Louis.

Amerikkalaisten suhtautumista Eliel ja Eero Saariseen sekä omia kokemuksiaan ja muistojaan kuvaili arkkitehti, damylainen Pirkko-Liisa Schulman, joka opiskeli arkkitehtuuria Yalen yliopistossa 70-luvulla. Siellä hänet nostettiin jopa Saaristen sukulaiseksi, Suomesta kun tuli. Aiemmin Saaristen tuotantoa pidettiin siellä jopa nolona, mutta sittemmin sitä alettiin todella arvostaa, Schulman kertoi.

Eliel Saarinen syntyi 20.8.1873, poikansa Eero Saarinen 20.8.1910.

Kulttuurihistoriaa Itä-Uudenmaan tyyliin

Damyn kesäretkellä 30 jäsentä ja opas suuntasivat lauantaina 8.6. Itä-Uudellemaalle. Oppaana toimi 1800-luvun antiikin ja tyylihistorian asiantuntija Bernd Morelius.
Tutustuimme Tervikin kartanoon Pernajassa, jonka historia alkaa vuodesta 1636. Nykyinen päärakennus on 1730-luvulta. Tila on säilynyt saman suvun hallussa, vaikka sukunimet ovat muuttuneet avioliittojen myötä. Kartanon empire-sisustus ja muotokuvakokoelma ovat ainutlaatuisia.

Tervikin kartano sekä kartanon sivurakennus. Kuvat Maija Kasvio

Porvoossa tutustuimme vanhan Raatihuoneen (vuodelta 1764, Suomen vanhin) ja nykyisen Porvoon museon (vuodelta 1897) / Itä-Uudenmaan maakuntamuseon (1984) historiaan. Museon kokoelma on laaja, mm. Alfred Edelfeldtiä, Iris-tehtaan keramiikkaa ja Saara Hopeaa. Kesänäyttelyn taiteilija on porvoolainen ekspressionisti Valle Rosenberg (1891−1919).

Kuvat Marita Almiala

Lopuksi tutustuimme sisustusarkkitehti, muotoilija, taideasiantuntija Tauno ja Liisa Tarnan kotiin (Virva Valtarin artikkelikuva ylinnä) ja pihapiiriin, Solitanderska Gårdeniin Porvoon tuomiokirkon torin laidalla. Pihapiirin vanhin talo on 1760-luvulta. Tarnat ovat korjanneet ja restauroineet rakennuksia aikakauden materiaalien ja työtapojen ehdoilla. Heille myönnettiin Museoviraston 2018 Kulttuuriperintövuoden palkinto.

Solitanderska Gården. Kuva Maija Kasvio

Tauno Tarna kertoo talonsa historiasta. Kuvat Marja Kauppinen ja Maisa Skyttä

Tapaamme Tauno Tarnan myös syksyllä, jolloin hän pitää damylaisille luennon pihapiirin puutalojen säilyttävästä kunnostuksesta ja työtavoista.

Arkkitehdin kynästä

Helsinki-päivänä 12.6. avattiin Arkkitehtuurimuseossa näyttely Eric Adlercreutz: Arkkitehdin kynä kohtaa paperin.

Arkkitehti Eric Adlercreutz ja museonjohtaja Reetta Heiskanen

Näyttely korostaa käsin piirtämisen tärkeyttä olematta kuitenkaan protesti tietokoneavusteista suunnittelua vastaan, toteaa arkkitehti Eric Adlercreutz. Käsin piirtäminen synnyttää syvemmät muistin luokat. Piirtäessään ihminen keskittyy yhteen pisteeseen, jolloin motoriset, mentaaliset ja visuaaliset tunteet vahvistavat kokemusta.

Näyttelykuraattori FT Juha-Heikki Tihinen tiivistää ajatuksen: ”Piirroksissa nousee esiin käsin ajatteleminen… Piirtäminen on materiaalista ja käytännöllistä filosofiaa. Se on myös viivoja paperilla tai mustaa valkoisella. Eräänlainen maailman luominen, kun musta ja valkoinen erotetaan toisistaan, ja samalla avautuu uusi maailma ja todellisuus”.

Matkaluonnokset muodostavat tärkeän osan Eric Adlercreutzin näyttelystä. Hän työskenteli kuusi vuotta Alvar Aallon toimistossa ja kertoi, että siellä oli aina ikkuna auki Italiaan. Kuvassa Assisi Convento di S Domiano, Assisi, Eric Adlercreutz 2014

Näyttelyn pohjalta on Rakennustieto Oy julkaissut myös upean kirjan. Kuten museonjohtaja Reetta Heiskanen asian ilmaisee: ”Kauniisti kuvitettu katalogi toivon mukaan säilyy lukijoiden kahvipöydällä pitkään ja kiireettömästi”.

 

Keidas keskellä Kaisaniemeä

Damylaiset evoluutiopuussa

 

Intendentti Mikko Piirainen (LUOMUS) ja maisema-arkkitehti Gretel Hemgård esittelivät Evoluutiopuun haaroja. Taivasta vasten piirtyy Kasvutieteellisen puutarhan vanhin puu, lehtikuusi.

Kouluajan kasvioppi meni paljolti uusiksi, kun tutustuimme Kaisaniemen kasvitieteelliseen ulkopuutarhaan. Uusi evoluutiopuu esittelee kasvien kehityshistoriaa havainnollisesti.

Noppakiviset polut johdattavat kävijän istutuslaatikolta toiselle ja perehdyttävät kasvien luokittelujärjestelmään. Lähtökohta ovat elävät fossiilit satojenmiljoonien vuosien takaa. Perimäaineksen eli DNA:n ja tietokoneanalyysien avulla luokitellaan ja sijoitetaan kasvit järjestykseen: suku > heimo > lohko > luokka > kaari > eliökunta.

Tietenkin tutustutaan kasvien nimiin ja ihaillaan niiden kukoistusta –  keidas kotipuutarhurille!

Puutarhassa on noin 700 lajia ja lisää tulossa. Selkeät reititykset ja opasteet kattavat noin neljän hehtaarin ulkopuutarhan, johon on vapaa pääsy. Kierrätetyistä lohkareista rakennettu kivikkopuutarha on suosittu istuskelupaikka.

Ulkopuutarhan suunnittelussa on otettu huomioon paitsi Museoviraston ohjeet myös Helsingin kaupungin Kaisaniemen puiston uudistushanke. Siksi evoluutiopuun tyvi on sijoitettu paikalle, johon tulevaisuudessa nousee uusi pääportti puistoon.

Innokkaat damylaiset tutkimassa kasvimaailman saloja.

 

Entisestä Atlas-pankista Epicenter

Arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela voittivat arkkitehtuurikilpailun ja suunnittelivat Atlas-pankin pääkonttorin, joka valmistui v.1929.

Komean punatiilisen funkkisrakennuksen Mikonkatu 9:ssä valmistumisen jälkeen liikepankki meni pian konkurssiin ja liitettiin mm. Helsingin Osakepankkiin.

Monien vaiheiden jälkeen pankkisalissa on toiminut esimerkiksi elokuvateatteri Bio Rea ja elokuvaohjaaja Renny Harlinin Planet Hollywood.

Nyt kiinteistön omistaa Ilmarinen, joka tilasi saneerausprojektin arkkitehti ja sisustusarkkitehti Jari Inkiseltä /Gullsten-Inkinen Oy.

Kahdeksankerroksisen rakennuksen talotekniikka, pintamateriaalit ja kalusteet on uusittu muuntojoustaviksi, nykytarpeet täyttäviksi toimitiloiksi. Saneeraus valmistui vuonna 2018.

 


Vanhassa pankkisalissa on korkeutta kaksi kerrosta, ja sen akustiikkaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Funkkisrakennus on suojeltu, mikä asetti tiukat ehdot tehtyihin muutoksiin.

Nykyinen käyttäjä on yhteisöllistä työtilaa tarjoava toimija, jonka liiketoiminta perustuu vuorovaikutukselle vuokralaisten kesken. Katutasossa on ravintola ja kellarikerroksessa maksullinen pyöräparkki.

Helsingin yliopiston restaurointihanke

Yliopiston päärakennuksen hillitty värikirjo kertoo paljon rakennuksen vaiheista

Mitä jos Senaatintoria reunustaisivat keltaisen tuomiokirkon ja Valtioneuvoston linnan ohella Yliopiston valkoinen päärakennus, jollainen se asiakirjojen mukaan oli Engelin jäljiltä 1832? Millaista vuoropuhelua käyvätkään Valtioneuvoston linnan korinttilainen järjestelmä ja Yliopiston päärakennuksen joonialaiset pylväät?

Engelin vestibyyli

Arkkitehti Kati Winterhalterin opastamana pääsimme kurkistamaan yliopiston historiaan ja sen juhlallisimpiin tiloihin. Aloitimme Senaatintorin puoleiselta sisäänkäynniltä ja tunsimme pienuutemme ulko-ovia aukoessamme.  Katin sanoin tämä on ”kehomuistiin hitsautuva” kokemus. 23 innokasta damylaista yritti valoisassa vestibyylissä aistia, millainen kolmikerroksinen aula onkaan ollut Engelin aikaan, kun nykyisten teräs-lasiovien paikalla olivat tummat umpipuuovet ja valo siivilöityi ylempien kerrosten ikkunoista.

Ihailimme aulan kurinalaista klassista ilmettä ja kuulimme koristeiden merkityssisällöistä. Kokonaisvaikutelma on eheä, vaikka tila sisältää lukuisia eri ikäisiä kerrostumia. Aulan alimman palkiston friisiin lisättiin 1866 kansallishenkinen, Kalevalasta innoituksensa saanut Sjöstrandin reliefiteos ”Väinämöisen laulu”.

Yliopiston veistoskokoelmalla on vakiintunut  asema Taidehistorian laitoksella, osa suurimmista veistoksista on vestibyylin tasanteella. Konservoituina klassisia veistoksia nähdään jatkossakin sisääntuloaulaa ylevöittämässä. Pohjoisen porrasnousujen keskellä vartioineet kipsiset leijonat sitä vastoin katosivat tietymättömiin1944 pommituksen jälkeen. Hennon roosan väriset, pilasterien ja klassisten ornamenttien kehystämät kentät antavat veistoksille taustan. Valitettavasti rahan puuttuessa tehtiin maalipinnat suurelta osin lateksimaalilla 1975. Värimallina oli pehmeän vaaleanpunainen, liimamaalilla toteutettu, toiseksi alin värikerros, joka edelleen on nähtävissä laajana esiinottona. Näin saatoimme vertailla eri maalityyppien vaikutusta väriloistoon ja tunnelmaan.

Yliopiston mittava laajennus 1930-luvulla

Yliopiston päärakennus on kokenut monta vaihetta, merkittävimpänä J.S Sirénin suunnittelemat vuonna1937 valmistuneet laajennusosat, jotka edustavat ”sammuvaa klassismia ja voimistuvaa funktionalismia”.  Pysähdyimme pohtimaan Fabianinkadun puoleista, matalaa ja raskaan tuntuista sisäänkäyntiaulaa. Voitaisiinko tunnelmaa vieläkin keventää jollain tavoin? Edellisessä LPR:n (Laiho-Pulkkinen-Raunio) suunnittelemassa korjauksessa eteisaulaan asennettiin epäsuora valaistus, joka osaltaan toi aulaan ilmavuutta.

Sirén suunnitteli itse auditorion ja pienen juhlasalin sisustukset. Suureen ja pieneen konsistorin saliin, käytävähalleihin, tiedekuntahuoneisiin sekä opettajien kahvilaan saatiin Arttu Brummerin suunnittelemat kalusteet. ”Mielikuvituksellinen romantikko” Brummer vastasi lähes kaikkien edustuksellisten tilojen kalustuksesta. Elli Ruuthin käytännölliset ja kevyet  kalusteet tulivat seminaarihuoneisiin lukusaleineen, tutkintohuoneisiin ja harjoitussaleihin. Runar Engblom vastasi puolestaan rehtorin huoneiden, kansliaosaston, kanslerin huoneistojen sekä opiskelijaravintolan sisustuksesta.

Sotavaurioiden korjaaminen

Sirénin johdolla saatiin vanhan puolen restaurointi valmiiksi 1940 – vain muutama vuosi ennen kun sodan aikainen pommi osui yliopistoon tuhoten noin puolet Engelin suunnittelemasta yliopiston osasta.

Pommitusvaurioiden jälleenrakennus kesti vuosia (1944–48). Pahiten tuhoutui upea juhlasali. Jälleenrakentamisen yhteydessä salia laajennettiin Sirénin suunnitelmien mukaan. Kuulimme juhlasalin valaistukseen ja lämmitykseen, mahonkioviin, tuoleihin ja muihin kalusteisiin sekä Albert Edelfeltin seinämaalauksiin liittyvistä historian käänteistä. Esimerkiksi juhlasalissa ollut taiteilija Väinö Aaltosen marmorireliefi ”Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden” sai pahoja vaurioita pommituksissa ja sen tilalle taiteilija veisti uuden 1959. Kipsiluonnos puolestaan sijoitettiin pienen juhlasalin aulaan ja nykyään nähtävillä on kolmaskin, sodassa kärsinyt, alkuperäinen, konservoitu veistosreliefi juhlasalin viereisessä lämpiössä.

Siréniläinen ilme ja väriskaala hiipi jälleenrakennusvaiheen myötä myös yliopiston vanhaan osaan. Myöhemmin LPR:n suunnittelema kokonaiskorjaus puolestaan sekin on vaikuttanut Yliopiston värivalikoimaan. Empiremiljööseen hienosti sopeutuvia Sirenin valaisimia tehtiin tuolloin lisää, osa klassismia huokuvista valaisimista on kuitenkin Ola Laihon käsialaa.

Huomasimme, että vaatii historian tietämystä, jotta osaa lukea, mikä osa on aidosti vanhaa ja mikä uutta. Engelin empireä on oikeastaan melko vähän, mutta siitä huolimatta kokonaisuus on harmoninen.

Edessä jälleen suuri korjaus

Yliopiston päärakennuksen restaurointia on suunniteltu jo pari vuotta ja valmista pitäisi olla vuoteen 2022 mennessä. Pääkäyttötarkoitus säilyy yliopiston opetustilana ja toimistoina ravintolapalveluineen. Uutta korjausvaihetta ohjaavat tänä päivänä tutuiksi käyneet vaatimukset: muuntojoustavuus, esteettömyys, tilaturvallisuus ja terveellisyys, tekniset vaatimukset (talotekniikka), energiatehokkuus, kestävä kehitys ja yhteiskuntasitoumus. Myös opiskelijoiden viihtyvyyteen panostetaan.

Engelin hengen mukaisen vestibyylin, juhlasalin ja vanhan konsistorinsalin lisäksi säilyvät ainakin rehtorin kanslia Ilmari Tapiovaaran 1950-luvun kalusteineen. Samoin Sirénin ja LPR:n muokkaamat luentosalit, kahvilatilat ja aulatilat on arvotettu säilytettäviksi. Monissa muissa tiloissa tullaan tekemään suuriakin muutoksia, kertoo restaurointia suunnitteleva arkkitehti Timo Jeskanen. Suuria muutospaineita kohdistuu erityisesti luentosaleihin ja niiden jäykkiin, kiinteisiin penkkiriveihin. Ehkä palaamme Yliopiston Päärakennukseen taas 2022 katsastamaan, miten uusin korjaus on onnistunut.

Helsingin Yliopiston Päärakennuksen RAKENNUSHISTORIASELVITYS 2017 on ladattavissa täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/197199

DAMYn ekskursio Wieniin 26.–28.4.2019

Jari Jetsosen kuvakooste DAMYn Wienin ekskursiolta

Otto Wagnerin tuotanto oli DAMYn Wienin matkan punaisena lankana. Secession ja vuosisadan vaihteen mielikuvitukselliset sisustukset herättivät hilpeyttä. Linzissä puolestaan ihailimme Heikki ja Kaija Sirenin rauhallista konserttitaloa.

 

Ryhmäkuva damylaisista Otto Wagnerin Postipankissa Wienissä

 

Otto Wagnerin Postipankin 1905 yleisöaula

 

Otto Wagnerin asemarakennus

 

Otto Wagnerin Kirche am Steinhof

 

Ernst Fuchs Museum, Otto Wagner 1886–1889

 

Gustav Klimtin seinäfresko ohjeineen, Museum of Applied Arts/Contemporary Art (MAK)

 

Heikki ja Kaija Sirénin konserttitalo Linzissä (sisäkuva lämpiöstä)

Tulevaisuuden tekemisen museo – me teemme sen!

DAMY Talks 2 keräsi 17.4.2019 reilut 80 osallistujaa Helsingin kaupungintalon uudistuneeseen aulaan teemalla ”Minkälainen on meidän museo”. Toistakymmentä panelistia esittivät näkemyksiään uudesta museokonseptista. Loppulauselma oli ”Me teemme sen”.

Poimintoja puheenvuoroista

Opetushallituksen Ulla Teräs ja Demoksen Outi Kuittinen ovat olleet mukana museon konseptityössä viime syksystä. Työ kiteytyi äsken julkaistuun kirjaseen Tulevaisuuden tekemisen museo. Työhön osallistui yli 250 henkilöä.

Mikä tekee museosta maailman parhaan?
Maailmalta puuttuu arkkitehtuurin ja designin yhdistävä museo

Puhujat korostivat käyttäjälähtöisyyttä, kokemuksellisuutta, uusia esittelytapoja ja uutta teknologiaa.

Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen toppuutteli: vielä odotetaan valtion ja kaupungin päätöksiä, sitten edetään.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen esitti, että uusi museo on mahdollisuus suomalaisen designin ja arkkitehtuurin ”renessanssiin”, toimia katalysaattorina 50-60-luvun saavutusten jatkoon.

”Minun museoni” -paneelissa pohdittiin museon sisältöä:
mitä, kenelle, miten ja miksi

Jaana Räsänen kertoi Museoliiton tutkimuksesta, jonka mukaan lasten ja nuorten mielestä nykyiset museot ovat vääränlaisia. He haluavat enemmän historiaa, esille enemmän asioita ja rohkeaa mieleen jäävää tilaa.

Lily Diazin mielestä museon tehtäviä on lisätä hyvinvointia, osallistumista, mukanaoloa ja tarjota alusta oppimiseen ja muistamiseen. Tieto, kokemus ja kommunikaatio ovat onnistumisen edellytyksiä.

– Ulkomaisissa museoissa on huomattavan avarat tilat, joihin mahtuu paljon eri yleisöjä häiritsemättä toisiaan, kertoi Jaana Räsänen. – Ja esimerkiksi uudessa Dundee-museossa koko henkilöstö on todella opiskellut museon rakennusvaiheet ja näyttelyt, sisäistänyt tarinat ja osaa kertoa ne kävijöille elävästi.

”Enemmän kuin museo” -teema pohditutti vaikuttavuutta

– Museo on enemmän kuin käyttäjäkokemus, totesi Ville Tikka. On tutkittava todelliset seuraukset, määritettävä museon yhteiskunnallinen rooli.

– Hyvä arkkitehtuuri on perusoikeutemme, tivasi arkkitehti Eero Lundén. – Iso kysymys on, miten avaudumme muille yhteiskunnallisille alueille. Uusi museo on tilaus sivistävälle keskustelulle. On katsottava moneen suuntaan: menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen.
– Arkkitehtuurilla on iso merkitys, verrataanpa Oodia ja vaikkapa Prisma-marketteja. Uusi museo pitää kytkeä elävään urbaaniin ympäristöömme, Lundén korosti.

Mikko Leistin kommentti: pitää antaa tilaa tulevaisuudelle, luotava mahdollisuus muuttua, ei tiukkaan sidottuja tilaratkaisuja.

Tiina Merisalo pohti museon kohderyhmiä: mitä erilaisimmatt ihmiset! Pystyttävä rakentamaan erilaisia vaikuttavuuksia. On muistettava museon perinteiset tehtävät, mutta myös uudenlaiset. Valtakunnallisen vastuumuseon on ratkottava, miten saada koko Suomi mukaan.

– Uuden museon asiakaslupaus ratkaisee menestymisen. Museo on ensi sijassa helsinkiläisille ja muille suomalaisille, Stuba Nikula huomautti. – Samalla ulkomaisetkin kävijät kiinnostuvat. Museoilla on syvällinen tehtävä kuten kirjastoillakin. Oodi kertoo uudesta kirjastolaista ja sen yhteiskunnallisista tavoitteista. Mitä uusi museolaki tavoittelee, sitä on syytä tutkia.

Yleisöä puhututti uuden museon suunnittelun spiraalimaisuus. Valmistelua on tehty vain pienessä piirissä? Museonjohtaja Jukka Savolainen kiisti. Hankkeen valmistelussa ja esittelyissä on ollut mukana lukuisia poliittisia, yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taiteellisia tahoja ja organisaatioita. Kun on saatu päätös museon toteutumisesta, edessä on laajaa osallistamista.

Tilaisuuden juontaja arkkitehti Esa Laaksonen kiteytti: ”Nyt on tarpeen ylittää kompromissit, aika suunnitella uusi museo intohimolla. Me teemme uuden museon.”

DAMY talks2 -seminaarin ohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote uudesta museosta

Kevätkokouksessa vuosikatsaus ja kierros ryhmärakentamistalossa

DAMY ry:n kevätkokous 11.4.2019 nuiji kiinni vuoden 2018 tilinpäätöksen, vuosikertomuksen ja toiminnantarkastajan lausunnon. Tilikauden alijäämä oli -1 621,34 euroa (edellisellä kaudella -3 281,70).

Malta-talon isossa olohuoneessa järjestetään asukkaiden yhteisiä ruokailuja. Nyt siellä pidettiin DAMYn kevätkokous.

DAMYn jäsenmäärä kasvoi vuonna 2018 lähes 60 hengellä. Vuoden aikana järjestettiin 19 tapahtumaa ja vierailua. Museoiden näyttelyjen ennakkoesittelyjä oli neljä. Tapahtumiin osallistui 30–60 jäsentä.

Vuoden 2018 lahjoitus kohdistui Arkkitehtuurimuseon Adoptoi piirustus ´hankkeen tukemiseen.

Kevätkokoukseen As Oy Helsingin Maltan ”olohuoneessa” osallistui 22 damylaista. Kokouksen jälkeen oli vuorossa mielenkiintoisen Maltan esittely.

DAMYn toimintakertomus_2018
DAMY_kevätkokous_110419

Yhteisöllisyyden kerrostalo

Malta Helsingin Jätkäsaaressa valmistui viisi vuotta sitten ja oli ensimmäinen ryhmärakentamisella tehty asuintalo noin sataan vuoteen. Vastaavia hankkeita on nyt virinnyt muissakin kaupungeissa.

Koti kaupungissa -yhdistys keräsi kiinnostuneet, piti pari vuotta suunnittelukokouksia kuukausittain, keräsi osakkaiden toiveet ja tarpeet, vuokrasi tontin kaupungilta, kilpailutti arkkitehtitoimistot, rakennuttajat ym. Rakentaminen kesti puolitoista vuotta. Hanketta edisti se, että osakkaissa oli arkkitehtejä, sisustussuunnittelijoita ja muita alan ihmisiä.

”saunapolku”

Asuntoja 10-kerroksisessa talossa on 61. Ne vaihtelevat yksiöstä loft-asuntoon. Osakkaat saattoivat paljolti vaikuttaa kotiinsa. Erityistä ovat moninaiset yhteistilat: iso olohuone ja suurkeittiö sekä puuhatila ja puutyöhuone katutasossa; kolme saunaa, takkahuone, avara kattoterassi, upea viherhuone ja kodikas ”saunapolku” kattotasolla. Yhteistiloja on 500 neliötä, ja ne toimivat asukkaiden arjessa ja juhlissa.

Yhteisöllisyys on alusta alken korostunut. On asukasfoorumi ja eri toiminnoista vastaavat työryhmät, on toimiva viestintä, on mm. housebändi, kuoro, lukupiiri ja käsityökerho, pidetään yhteisiä juhlia ja kotikonsertteja.

Maltan esittelivät damylaisille arkkitehdit Pirjo Huvila ja Tuula Paalimäki sekä Alvar Aalto -museon pääkuraattori Mia Hupeli – kaikki talon alkuasukkaita!

 

Kuvatekstejä

 

Malta-talon isossa olohuoneessa järjestetään asukkaiden yhteisiä ruokailuja. Nyt siellä pidettiin DAMYn kevätkokous.

 

Ylimmän kerroksen viherhuoneessa ja sen jatkeena saunapolulla on kukoistusta ympäri vuoden.