Tekstiiliperinnettä neljännessä polvessa

Tekstiiliperinnettä neljännessä polvessa

– Nuoruutemme unelma oli kutoa Dora Jungin mallistoa, kertoo Jaana Hjelt, Lapuan Kankureiden markkinointijohtaja. Hän opiskeli Tampereella tekstiilialaa, tutustui Tampellan hienoon pellavatuotantoon ja sai puolisokseen neljännen polven kankurin Esko Hjeltin.

Nyt Lapuan Kankureiden mallistossa on Dora Jungin pöytäliinoja, mutta satoja muitakin tuotteita. Damylaiset ihastelivat niitä Katariinankadun myymälävierailulla 28.11.2019.

Myymälän monipuolista tarjontaa. Kuva Marita Almiala.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapuan Kankurit tunnetaan pellava- ja villatekstiileistä: huopia, pyyhkeitä, liinoja, huiveja, kylpytakkeja… Yrityksen perusti Juha Hjelt 1917, jacquardkoneita hankittiin 1973. Nykyiset omistajat ovat Jaana ja Esko Hjelt.

 

Vienti käynnistyi vuosikymmenen alussa. Nyt yli puolet tuotannosta menee maailmalle. Tokion myymälä on idän lippulaiva.

– Olemme astinlauta nuorille suunnittelijoille. Aalto-yliopiston opiskelijat käyvät kutomassa luonnostöitään. Moni heistä on päätynyt vakiosuunnittelijaksemme, Jaana Hjelt kertoo.

Kuumavesipullo Saimaannorppa

Jaana Hjelt korostaa tuotannon ekologisuutta ja vastuullisuutta. Ylijäämää ei synny, kun kudotaan määrämittaan. Jäämäpaloista valmistetaan pientuotteita, kuten pesulappuja ja pussukoita.

Pellava- ja villatekstiilit kestävät sukupolvesta toiseen. Kotimaisuus on vahva valtti.

Muotoilua à la AIVAN

DAMY vieraili Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajan muotoilutoimisto AIVANin toimitiloissa Hernesaaressa 19.11.2019. Suunnittelija Aleksi Kuokka johdatteli vuonna 2007 perustetun suunnittelutoimiston töihin. Keskeisiä liiketoiminta-alueita ovat brändi- ja tilasuunnittelu, tuotemuotoilu ja strateginen muotoilu. Työntekijöitä on noin 40, ja AIVAN toimii eri puolilla maailmaa.

Tytäryhtiö NAVIA keskittyy veneiden ja jahtialusten suunnitteluun niin Monacossa kuin San Franciscossa. Suomalaisista veneistä suuri osa on heidän muotoiluaan.

Loistoaluksen linjat on muotoillut AIVAN.

– Upporikkaiden omistajien ei huippuhienolla jahtialuksellaan tarvitse kohdata henkilökuntaansa, koska kulkureitit on erotettu täysin toisistaan, Kuokka kertoi.
– AIVANin idea oli kehittää Suomen 100-vuotisjuhlaan äänettömiä sähköveneitä, mutta toistaiseksi ne seilaavat vain näyttöruuduilla.

Kuulimme pitkään viimeistellystä kiinalaisesta matkalaukusta, jota ei toteutettukaan. Tilaajalla saattoi olla mahdoton kiire, kuten REIMAn Kiinan myymäläprojektilla huikean lyhyessä ajassa.

AIVANin töihin törmää esimerkiksi VR:n ravintolavaunuissa, Stockan Herkussa, Harvian kiukaissa, Fiskarsin tuotteissa, SOKOS-ilmeessä, La Choulette -shampanjapulloissa, WeeGeessä, Grafiassa ja Kiasmassa. Designmuseon Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyarkkitehtuuri on AIVANin käsialaa.

 

Fiskarsin käyttöesineissä tuntuu ja näkyy AIVANin kädenjälki.

Kuokalla on työn alla Kyösti Kakkosen lasikokoelmia käsittelevä teoskokonaisuus, joka sisältää satoja sivuja eri kielillä upeine valokuvineen. AIVAN on myös dokumentoinut Oiva Toikan lasilintujen puhaltamista.

– AIVAN ei juuri mainosta itseään. Hyvin tehty työ puhuu puolestaan, ja suositukset kulkevat asiakkaalta toiselle, Aleksi Kuokka kertoi.

Halukkaat damylaiset pääsivät Minka Koukkusen johdolla liikkumaan VR-lasien avulla pienehkön huvijahdin sisätiloissa. Uskomattoman toden tuntuista, ja ilmoille pääsikin huudahdus: AIVAN!

Kiitos, Aleksi ja Minka, ja vielä kerran ONNEA!

Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajien näyttely Work in Progress esittelee muotoilun työprosessia ja AIVANin suunnittelijoiden työtapoja. Näyttely Designmuseon Galleriassa 8.11.2019–12.1.2020

Laadukasta ja linjakasta

Kutomisen opiskelu johti Johanna Gullichsenin tekstiilisuunnitteluun ja -yritykseen, johon damylaiset tutustuivat 14.11.2019.

Yrityksen toiminta alkoi vuonna 1989. Nyt yrityksen lippulaiva-myymälä on upeasti restauroidussa renessanssitalossa Helsingin Erottajalla.

Gullichsenin mallisto pohjautuu selkeään kuviointiin. Kankaat ovat kaksipuolisia täkänätekniikalla Pohjanmaalla tehtyjä. Mustavalkoisuus on klassikko, mutta luonnonläheisiä väriyhdistelmiä ja variaatioita graafisista kuvioista syntyy kokeilemalla eri kudontoja. Puuvilla, villa ja pellava ovat yleisimmät materiaalit. Italiasta tulevat silkit, joiden väritys heijastelee Venetsian laguuneja.

Reilut 30 damylaista ihasteli ja hypisteli Johanna Gullichsenin (kuvassa keskellä) tuotantoa.

Gullichsenin myymälästä löytää kaikkea kotiin: verhoilukankaita, mattoja, tyynyjä, tarjottimia, istuinalustoja, pyyhkeitä, servettejä ym. ym. On hattuja, kenkiä, laukkuja, penaaleja, pussukoita ja muuta pientavaraa. Kaikki talon linjakkaissa kuoseissa.

Kuva Marita Almiala

Yrityksen tärkeitä vientimaita ovat nyt Japani ja Korea, mutta myyntipisteitä on myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Syyskokous: jäsenet toteuttamaan toimintaa!

– Kannustamme jäseniämme osallistumaan DAMYn työryhmiin, hankkeisiin ja kampanjoihin, joilla tuetaan ystävämuseoita ja uuden museon syntyä, sanoi Maire Mattinen, DAMY ry:n puheenjohtaja, 13.11.2019 pidetyssä syyskokouksessa.

Yhdistyksen toimintasuunnitelma 2020 on täynnä toimintaa, tapahtumia ja projekteja. Kehitteillä on muun muassa uudentyyppisiä palvelupaketteja, temaattisia työpajoja ja ideointipalavereja. Tavoitteena on kasvattaa jäsenmäärää, joka on ollut melko vakio. Erityisenä kohderyhmänä ovat alan opiskelijat sekä kannattajajäsenet. Lue lisää Toimintasuunnitelma 2020.

  • Varainhankintaa tehostetaan laajentamalla verkostoja yrityssponsoreihin. Jäsenistö voi edistää myös nuorten aktivointia; edullinen nuorisojäsenyys on alle 30-vuotiaille.
  • Vapaaehtoistoimintaan osallistumista rohkaistaan. Kehitetään uusia toimintamalleja museoiden tueksi.
  • Painopiste vuonna 2020 on uuden arkkitehtuuri- ja designmuseohankkeen edistäminen. DAMYn perinteinen vuosilahjoitus ohjataan ensi vuonna tähän tarkoitukseen.

Uusia nimiä hallitukseen

Erovuoroisten tilalle DAMYn hallitukseen valittiin muotoilija Isa Kukkapuro-Enbom, sisustusarkkitehti Jutta Ylä-Mononen ja graafikko Aimo Katajamäki.

Vuoden damylaisiksi nimitettiin Leena Johansson-Rengen ja Kaija Kärpijoki. Onnittelemme ja kiitämme heitä ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä!

Poytakirja_syyskokous_2019
DAMY_ry_Toimintasuunnitelma_2020
DAMY_talousarvio_2020

————————————————
Kokouspaikka historiaa ja nykyaikaa

DAMYn syyskokous pidettiin Lauttasaaren kartanossa Helsingissä. Koneen Säätiön entisöimä rakennus vuodelta 1837 on ehdolla Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon saajaksi – pidetään peukkuja!

Lauttasaaren kartano

Arkkitehti SAFA Minna Lukander Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy:stä esitteli damylaisille kartanorakennuksen historiaa ja restaurointia. ”Fragmenteista ehjäksi” oli tutkimusmatka, joka alkoi 2016 ja valmistui keväällä 2018. Sen vaiheet on perusteellisesti ikuistettu kuvateokseen, joka ilmestyy Koneen Säätiön verkkosivuilla.

Lauttasaaren kartanon sisustus on tyylikästä nykyaikaa.

Rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kartano säilyi ulkopuolelta ennallaan, mutta koki sisältä täyden muutoksen. Konservaattori työsk enteli yhdessä arkkitehtuuri- ja sisustussuunnittelijoiden kanssa. Tilat kalustettiin toimitiloiksi. Nykytaidetta hankittiin. Kartanon puisto kunnostettiin ulkoilijoiden iloksi. Viereinen Punainen huvila 1790-luvun alusta on kahvila ja vapaa-ajan tila.

Intohimona keräily

Tuttuja kotikaapista tai lehtikuvista? Desigmuseon uusi näyttely designin keräilystä tarjoaa ihmettelyn ja ihailun aiheita; esillä on 500–600 esinettä yksityiskeräilijöiden kokoelmista. Yllä olevassa artikkelikuvassa on Arabian Fennia- ja Kaleva-koristeisia maljakoita Liisa ja John Herwigin kokoelmasta.

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen avasi näyttelyn. Hän kertoi, että uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo on työn alla opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Näyttely Keräilijät ja kokoelmat sisältää niin näytteitä arvokkaista designkokoelmista kuin viime vuosikymmenien käyttöesineistä. Esillä on pääasiassa modernia suomalaista muotoilua. Yksityishenkilöiden keräilykokoelmat eivät yleensä ole näin nähtävillä.

– Designmuseon omista kokoelmista on tuotu 1880-luvulta periytyviä harvinaisia kulttiesineitä, kertoi näyttelyn kuraattori Harri Kivilinna damylaisten ennakkoesittelyssä.

Keramiikkaharvinaisuuksia Designmuseon kokoelmista.

Esineistön kautta kerrotaan keräilyn motiiveista. Näyttelytekstit kannattaa tutkia: millä tavoin muotoilua kerätään, miten kokoelmat syntyvät, miksi jostakin esineestä tulee himoittu. Pikkutekstit avaavat myös esineiden historiaa.

– Keräilyn motiivi voi olla niin esineen harvinaisuus, laatu kuin arvo. Joku haluaa mahdollisimman kattavan kokoelman tietyn suunnittelijan tai valmistajan tuotantoa. Yhteistä on intohimo keräilyyn ja mielihyvä toivotun esineen saamisesta, Kivilinna totesi.

Näytteitä Iivari Viilomaan lasikokoelmasta.

Näyttelyssä on ihailtavana Kyösti Kakkosen ainutlaatuinen kokoelma mm. Gunnel Nymanin muotoilua. Kakkosen tavoitteena on säilyttää ja tuoda takaisin kotimaahan hienoimmat suomalaiset muotoiluesineet.

Muiden muassa Pirkko Paananen on kerännyt laajalti Oiva Toikan lasitaidetta, Tuomas Sopanen ryijyjä ja tekstiileitä, Jyrki Kippola laseja ja Juhani Lemmetti Kukkapuron tuoleja. Liisa ja John Herwig keräsivät Arabian Fennia-esineistöä pääosin USA:ssa.

 

Arkisia käyttöesineitä

Kodin tai mummolan kaapeissa, kirpputoreilla ja huutokaupoissa piileskelee esineitä, joista kuka tahansa voi aloittaa keräilyn.

Kerätä voi vaikkapa tiikki-esineitä, muoviastioita, teräspannuja, emalikattiloita, snapsilaseja, muumimukeja tai lenkkikenkiä. Näistä kaikista on Desigmuseossa kattavasti näytteitä.

Suosittuja Arabian kannuja on näyttelyvitriinissä 300 erilaista. Virve ja Heikki Mattilalla on kokoelmassaan kaikkiaan yli 1 200 kannua.

16.11.2019 Muotoilun juhlapäivä klo 11–18

Asiantuntijat tunnistavat Arabian, Iittalan ja Nuutajärven esineitä. Paikalla on tavattavissa näyttelyyn osallistuvia keräilijöitä. Lue lisää Designmuseon tapahtumat.

8.2.2020 Muotoilun juhlapäivä vol.2 ja 25.2.2020 Designilta keräilijöiden tyyliin.

Retki Höyhensaarelle

Toimitusjohtaja Matias Kotkasaari

Damylaiset tutustuivat Joutsen Finlandin tehtaaseen Riihimäellä 23.10.2019.

Nuori toimitusjohtaja (jo neljäs sukupolvi) Matias Kotkasaari valotti yrityksen yli 80-vuotista historiaa. Saimme kuulla, miten yritys on laajentunut kansainväliseksi – mallistoja myydään ympäri maailman. Seurasimme pari vuotta sitten valmistuneessa tehtaassa untuvapeitteiden ja -tyynyjen valmistusta. Untuvatakit ja -asusteet valmistetaan omassa tehtaassa Virossa.

Untuvan puhdistustekniikka on huippuunsa hiottu ja vaativa. Joutsenelle on myönnetty Allergia- ja Astmaliiton hyväksymistunnus.

Joutsenen takkimallistot ovat vuosikausia olleet eturivin suomalaisten vaatesuunnittelijoiden tekemiä, kertoi suunnittelun koordinaattori Eija Engblom.

Untuvan allergiakäsittely vaatii kaksi erikoispesua.

Hän paljasti hyvän untuvatakin salaisuuksia, kuten säihin sopivia grammamääriä. Selvisi, mikä laadukkaassa untuvatuotteessa maksaa ja miksi.

Joutsenen tuotantoa leimaavat ympäristötietoinen materiaalihankinta, lähivalmistus, runsas käsityö sekä funktionaalinen ja ajan virtaa seuraava muotoilu.

 

Keramiikkaa Fiskarsissa ja näyttelyitä Noormarkussa

Damylaisten retki Fiskarsiin ja Noormarkkuun alkoi varhain lauantaina 5.10.2010. Ensimmäinen pysäys oli professori Tuomo Siitosen suunnittelema Karin Widnäsin museo Fiskarsissa. Karin esitteli kesällä avatun museon kaksi kerrosta. Fiskarsista mukaan lähtivät Voyage-näyttelyn suunnittelijat Barbro Kulvik ja Antti Siltavuori.

Noormarkku oli ekskursion pääkohde. Villa Mairean 80-vuotisjuhlanäyttely käsitteli talossa vierailleiden taiteilijoiden töitä.

Villa Mairea

40-henkisestä ryhmästä toiset tutustuivat opastetusti Villa Maireaan, toiset perehtyivät Ahlström-konsernin historiaa käsittelevään Voyage-näyttelyyn – vuorotellen. Konserniin kuuluivat eri vaiheissa mm. Karhulan, Riihimäen ja Iittalan lasitehtaat, joiden tuotanto oli näyttelyn mielenkiintoista antia.

Voyage-näyttely

Matkanjohtaja Jari Jetsosta ilahdutti kohdata hänen lähes 30 vuotta sitten tekemänsä Villa Mairean pienoismalli, jonka hän luuli jo kadonneen. Pienoismalli kiersi aikanaan toistakymmentä vuotta eri Aalto-näyttelyissä pitkin maailmaa.

Päivän kruunasi Barbro Kulvikin ja Antti Siltavuoren johtama kierros Makkarakosken sahalla, jonka näyttelyarkkitehtejä he olivat Voyage-näyttelyn lisäksi. Sahan puurakennus on yhtä vaikuttava kuin Petäjäveden puukirkko.

Makkarakosken saha

Alvar Aaltoa uusin silmin

Maisemat ovat olennainen osa Alvar Aallon arkkitehtuuria. Tämä tutkimaton alue havainnollistuu Arkkitehtuurimuseon uudessa näyttelyssä Alvar Aallon jalostettu maisema. Näyttely on avoinna 12.4.2020 saakka.

Damylaisten ja Kasvitieteellisen puutarhan ystävien ennakkoesittelyssä museonjohtaja Reetta Heiskanen korosti, että näyttely on huipputapaus. ”Vuonna 2002 museomme sisältöalueet laajenivat maisema-arkkitehtuuriin. Koskaan ennen tätä aluetta ei ole esitelty yhtä laajalti. Paljon alkuperäismateriaalia on saatu Alvar Aalto -säätiöltä.”

Professori eremitus Tom Simons, näyttelyn isä, kertoi työskennelleensä Aallon toimistossa 60-luvulla. ”Maisema oli aina otettava huomioon.”  Hänen mukaansa kaikki Aaltoa käsittelevät kirjat keskittyvät rakennuksiin, mikään ei ole syventynyt ympäristöön.

– Näyttelyä luodessamme löysimme ainutlaatuisia tietoja, humaaneja visioita, joista Alvar Aaltoa ei aiemmin ole tunnettu, Simons kertoi.

– Lapsuus, suhde Ruotsiin, Välimeren yhteydet, vaikutteet islamilaisesta puutarhasta ja japanilaisuudesta ovat teemoja, jotka näkyivät Alvar Aallon suunnittelussa eri aikoina, kertoi näyttelyn kuraattori Teija Isohauta.

Aalto oli vihreä!

Säynätsalon kunnantalo

Arkkitehtuurimuseon näyttely esittelee 14 kohdetta, jotka havainnollistavat Aallon viherajattelua.

  • Maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta Aalto käsitteli rakennusten lähiympäristöä sisätilojen laajentumana. Hän puhui viherverkostoista ja elävän luonnon läsnäolosta.
  • Lapsuudesta tuli luonnon, metsän, puiden, kallioiden ja kivien mukanaolo, Välimeren maista viljely ja tavallisen elämän näkökulma. Islamilaisuutta edustavat suljetut pihat ja vesikanaalit. Vesiaiheita Aaltokin suosi runsaasti! Japanilaisuutta henkii monien töiden detaljimaisuus.
  • Maanmittaus oli tullut isän kautta tutuksi. Maaston muodot olivat Aallon asemaakaavasuunnittelun lähtökohta. Hän piti erityisen tärkeänä säilyttää puusto. Metsät, kalliot, järvet, polut olivat luontoa, johon rakennukset oli yhdistettävä. Ajan ja kasvullisuuden myötä rakennus saa muotonsa, Aalto uskoi.

 

 

 

Jyväskylän yliopiston kampus

jäsenkysely

 

Linnunkoteja rakennusjätteistä

Taiteilija Kaarina Kaikkosen teos ”Pyryharakan pesä” voitti yleisöäänestyksessä Damyn järjestämän tehtävän luoda uutta rakentamisen ylijäämistä. Tapahtuma Damy Talks 3 oli osa Helsinki Design Week Ilmastokoulua 10.9.2019 Helsingin kaupungintalon aulassa. Tapahtuman juontaja arkkitehti Sini Koskinen haastatteli tehtävien lomassa osallistujia.

Leikkimielinen, mutta taustaltaan vakava-aiheinen kilpailu käynnistyi pöydällisestä rakennusjätettä: muoviputkia, johtoja, letkuja, levynkappaleita, laudanpätkiä, liittimiä, sidostarpeita, ruuveja, nauloja, eristysmateriaalia, rautalankaa ja -verkkoa ym. ym.

Aloituspöydän materiaaleissa oli valinnanvaraa.

Taiteilijat ja suunnittelijat valitsivat haluamansa ainekset luodakseen linnunkodin. Ohessa he pohtivat kestävää kehitystä, kierrätystä ja #uuttamuseota.

– Ainekset kerättiin purettavan rakennuksen työmaalta, jonka materiaalista peräti 98 % sopi kierrätykseen, kertoi damylainen Esa Laaksonen.

Kilpailijat kommentteineen

Muotoilija Timo Salli korosti, että on opittava vaatimaan laadukkaampaa ja tyydyttävä vähempään kulutukseen. – Uusi museo voisi tarjota kaikkia kiinnostavaa luovaa puuhailua, leikkiä, yhteisöllistämistä.

Sisustusarkkitehti Sari Anttonen vaatii töissään aina käyttäjälähtöisyyttä. – Nyt mietin, mistä linnut pitävät. Arvostan ekologiaa.

Timo Salli kuvaili teostaan kierrätyssukupolven pesäksi. Sari Anttonen etsii usein poikkeavia muotoja. Softis-pesän hän rakensi lastulevypyörylöistä ja pellavaeristeestä.

Taiteilija Kari Cavén on taidekenttämme johtavia kierrättäjiä; nyt syntymässä oli ”kantti kertaa kantti”. – Luon vahvan rungon. Tulos on linnun turvakoti.

Taiteilija Kaarina Kaikkosen näkemys ohuiden, värikkäiden muoviputkien taivuttelussa oli linnunpesä. – Luovuus on parhaimmillaan leikkiä, hauskanpitoa. Uusi museo voi antaa siihen paikan.

Kari Cavén tunnetaan kierrätysteoksistaan. Tukeva rakennus sai nimekseen linnun turvakoti. Tekstiili-installaatioistaan tunnettu Kaarina Kaikkonen loi iloisen pyryharakan pesän.

Muotoilija Saara Renvall kokosi aineksia, jotka muistuttivat hänen omaa työpöytäänsä. – Olen luova askartelija. Tällainen puuhailu voi edistää kiertotaloutta. Entä jos jätteen keruun korvaisi muilla sanoilla? Työmaalla voisi olla vaikkapa ambassador of materials, arvostettu ylijäämän huoltaja.

Arkkitehti Tuomas Siitoseen vetosivat pienet värikkäät muoviputket. Hän suunnitteli pienen linnun pientä pesää.

Saara Renvallin linnunpesän esikuva lienee hyönteishotelli. Linnut pesikööt mieleiseensä putkiloon. Tuomas Siitonen loi pienenpienen pikkulinnun pesän.

– Enemmän kierrätystä, tiivisti erikoistutkija Delphine Rumo, Aalto-yliopisto. – Rakennus pitää ymmärtää raaka-aineiden pankkina eikä purkumateriaalina. Paikallisten raaka-aineiden käyttö on tärkeää, samoin uudistava, kokonaisvaltainen suunnittelu – enemmän luovuutta ja yhteistyötä!

Damy Tallinnassa 24.–25.8.2019

Ekskursio aloitettiin tutustumalla Suomen suurlähetystöön, josta kävelimme vanhan kaupungin läpi Taideakatemiaan. Oppaana oli dosentti Riin Alatalu. Hän esitteli myös Tallinnan muuttuvia kaupunkiympäristöjä kuten Rotermannin ja Telliskiven alueet. Piritassa kohteena  oli  Memory Fields alue, kommunismin uhrien muistomerkki  ja Piritan luostarialue.

Taideakatemin rakennus oli yhdistelmä vanhaa ja uutta, vanha osa oli jätetty rosoiseksi.

Neuvostovallan virolaisten uhrien muistomerkki oli vaikuttava muuriin hakattuine nimineen ja muine yksityiskohtineen.

Moderni Piritan luostari.

Bussiretken teimme Laulasmaalle Arvo Pärt -keskukseen, jossa arkkitehtuuri- ja luontokokemus ovat tärkeä osa miljöötä sekä tietenkin musiikki: meille konsertoi  lahjakas nuori pianisti  Johan Randvere.

Arvo Pärt -keskukseen kuljettiin metsän läpi. Keskuksen tornista näki rakennuksen muodot sekä ympäröivät metsä- ja merimaisemat.

Paluumatkalla kyläilimme Nommen alueella 1950-luvun yksityistalossa jonka oli rakentanut kuvanveistäjä-aviopari Mölder. Lounastimme yhdessä  uudistetussa kauppahallissa Balti Jaam Turg alueella sekä legendaarisessa F- Hoone ravintolassa ja tutustuimme Fotografiska museoon.

Telliskiven alueella, jolla Fotografiska-valokuvamuseo sijaitsee, on paljon ravintoloita ja liikkeitä.

Matkan järjestäjänä toimi damylainen Pirjo Huvila. Valokuvat on ottanut damylainen Aki Eerikäinen.