Vuosi: 2020

DAMY opintomatkalla

Lähes 50 damylaista tutustui 4.3.2020 Metropolian upeaan kampukseen Myllypurossa. Kuulimme Metropolian tutkinnoista ja tutustuimme rakennukseen arkkitehdin johdatuksella.

Lehtori Jorma Lehtinen kertoi, että aiemmin Metropolialla oli 23 toimipistettä. Nyt Myllypuron kampuksen valmistuttua niitä on enää neljä: Arabian Luovien tekijöiden kulttuurikampus, Karamalmin Älykkäiden ratkaisujen kehittäjäkampus, Myllypuron Hyvinvoinnin rakentajien kampus sekä Myyrmäen Vihreän teknologian ja bisneksen kampus .

Myllypurossa on neljä tutkinto-ohjelmaa: Tekniikka (8 000), Sosiaali- ja terveysala (4 900), Kulttuuri (1 800) ja Liiketalous (1 700), suluissa opiskelijamäärät. Henkilökuntaa on noin 500.Kiinteistö- ja rakennusalalla opiskelee noin 1 000 nuorta maanmittaustekniikkaa, rakennusalantyönjohtoa, rakennus- ja talotekniikkaa tai rakennusarkkitehtuuria.

Rakennusarkkitehdiksi opiskelu kestää yleensä neljä vuotta, aloituspaikkoja on vuosittain 30. Opinnot sisältävät perusopintojen lisäksi työharjoittelua kolmessa osassa: haalariharjoittelu + suunnittelu-, rakennustuotanto- tai viranomaistyöjaksot, yrityksille tehtävä innovaatiokurssi sekä opinnäytetyö. Kaikki opinnäytetyöt on nähtävissä theseus-verkkopalvelussa: theseus.fi/handle/10024/6.

Yhtenäinen taideteos

Metropolian uuden päärakennuksen suunnittelija professori, arkkitehti Rainer Mahlamäki kertoi, että Myllypuron kampuksen pinta-ala on lähes 60 000 kerrosneliötä. Korkeutta kompleksilla on 48 metriä, mikä vastaa 16-kerroksista asuinrakennusta. Lisäksi maan alla on tilaa 15 metriä. Helsingin kaupungin omistaman rakennuksen hinnaksi muodostui 165 miljoonaa euroa.

Professori Rainer Mahlamäki

Professori Mahlamäki opasti, miten suuren rakennuskompleksin mittakaava pysyi hallinnassa. Kokonaisuus jaettiin neljään osaa ja julkisivuista häivytettiin kerrokset käyttämällä pystylamelleja. Valtava kokonaisuus muodostaa yhtenäisen taideteoksen, kun samoja säle-elementtejä on käytetty myös sisätiloissa. Kompakti rakennus on energiaystävällinen, alumiiniset julkisivulamellit heijastavat liian auringonsäteilyn ja niin edelleen.

Ihailimme avarien aulatilojen kauneutta ja hiljaisuutta. Akustiikkaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Kiinnostava yksityiskohta on aulaan aukeava ikkuna, josta IV-opiskelijat voivat tutkia talotekniikkaa. Korkeaa aulatilaa reunustavat valkeat kaiteet. Mahlamäki paljasti niiden muotokielen syntyprosessin: koska rakentamismääräykset ovat todella tiukkoja, päädyttiin pitkissä kaiteissa kaksoispinnoitukseen, jotta ne olisivat tarpeeksi tukevia. Nyt kaiteet ovat aulatilojen luonteenomaisimpia yksityiskohtia.

Kerroksia yhdistävä, korkea aula sekä ylimmän kerroksen terassi, josta upeat näkymät aina merelle asti.

Metropolian päärakennuksessa on pyritty neutraaleihin väreihin ja niukkuuteen. Niiden sävyt on kuitenkin tarkkaan harkittu. Mahlamäen kuvaamia ”kirpeitäkin” värejä on käytetty jäsentämässä tiloja ja helpottamassa orientoitumista.

Monitaiturit tutuiksi

Parikymmentä damylaista vieraili keskiviikkoiltana 26.2.2020 arkkitehti Jouni Kaipian ja graafikko Aimo Katajamäen (Aimonomia Oy) työhuoneissa, joissa monitaitureiden osaaminen sai kävijät hyvälle tuulelle.

Jouni Kaipia on maailman matkoillaan vanginnut tunnelmia, ovia, ikkunoita ja seiniä, ihmisten kasvoja ja katseita. Paljon puhuvia ja merkityksellisiä valokuvanäyttelyitä on syntynyt useita.
—-Mahtava kirjasto kielii rakkaudesta kirjoihin. Hänet tunnetaan niin arkkitehtuurioppaiden kirjoittajana kuin monista eleganteista taittotöistä. Hylätyistä käyttöesineistä ja luonnon kaluamista kivistä, puunkappaleista ja simpukoista Joppe on muokannut kiinnostavia installaatioita, jotka kertovat ajan kulusta ja mielikuvituksen rajattomuudesta.

Arkisia esineitä, asetelma Kaipian tyyliin. Arkkitehti Jouni Kaipia oikealla.

Jouni Kaipian asuntoon ja työtilaan voi tutustua tarkemmin ASUN-lehden kahdessa viimeisimmässä numerossa. Kekseliäät sisustusratkaisut pienoismalleineen kietovat kodikkaaseen tunnelmaan.

Seinäpintoja ja puuveistoksia

Graafikkona Aimo Katajamäki kuvittaa niin rakennusten seiniä kuin kirjojakin. Tunnetuin työ lienee Hämeenlinnan maakunta-arkiston graafiset betoniseinät (arkkitehtitoimisto Komonen-Heikkinen). Hän on kirjaillut myös sisätilojen pintoja mm. lastentarhassa

Aimo Katajamäen puisia puhuvia päitä.

Jyväskylässä. Aimon käden jälkeä löytyy Seinäjoen ja Turun kirjastoista. Parhaillaan työn alla on Keski-Suomen sairaalan laajennuksen (JKMM) sisätilojen temaattinen opastejärjestelmä.
—-Aimo Katajamäen puuveistoksia on muun muassa Pikkuparlamentissa, jossa Puun kansa kohtaa kokouksiin tulevat poliitikot ja kansalaiset. —-Työhuoneessa lukuisat puuveistokset luovat jännittävää tunnelmaa. Parivuotinen jakso Arabian tehtailla kouli Aimosta myös keraamikon. Työtilan seiniä koristavat kuljetuslaatikot, joissa suuret keramiikkaveistokset ovat matkanneet näyttelyissä eri puolilla Eurooppaa. Tilaustöiden lomassa Aimo maalaa suuria öljyväritöitä
—-Julisteista saatujen tunnustusten lisäksi Aimo Katajamäki on palkittu niin Grafian Vuoden huiput -tapahtumassa kuin Pallas Athene -palkinnolla. Hänet on nimetty vuoden graafikoksi, ja yhdessä vaimonsa Päivi Meurosen kanssa he ovat saaneet muotoilun valtionpalkinnon.

Nyt damylaisilla oli syy onnitella Aimoa vastikään saadusta palkinnosta Tiedekeskus Heurekan edustalle suunnitellusta taideteoksesta. Musta tuntuu -niminen pyöreä teos syntyi arkkitehti Pentti Kareojan kanssa.

Aimo Katajamäki (oik.) esitteli maalauksiaan ja muita teoksiaan damylaisille.

Damylaiset testasivat lippuhallia

Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieaseman lippuhalli oli Damyn Ystävänpäiväksi tyhjennetty myyntitiskeistä ja muista irtokalusteista. Noin sata damylaista olivat testiryhmä upean hallin tulevaisuudelle.
– Lippuhalli oli aikoinaan tehty 3. luokan matkustajien odotus- ja ravintolatilaksi. Nyt halli tulee uuteen käyttöön. Aluksi suunnitteilla on pop-up-toimintaa ja myöhemmin kahvila/ravintola, kertoi Jani Jääskeläinen, VR:n hankepäällikkö.

Uutta sykettä
******

Helsinki Design Weekin perustaja, toimitusjohtaja Kari Korkman.

Maaliskuun alussa lippuhallissa alkaa tapahtua. Kulttuurihalli.fi nettiosoitetta kannattaa seurata.
Nopealla aikataululla lippuhallista tullee Kulttuurihalli ja sinne luodaan kulttuurialan toimijoiden tuottamia tapahtumia.
– Tapahtumia, näyttelyitä, lavaohjelmaa, studioita, kahvila, sosiaalista kanssakäymistä ynnä muuta on luvassa, kuvaili toimitusjohtaja Kari Korkman.

Osaltaan myös DAMY suunnittelee Kulttuurihalliin joitakin tapahtumia vuoden mittaan.

 

DAMYn vuotuinen 6 000 euron lahjoitus osoitettiin uusimuseo-hankkeen viestinnän edistämiseen.

DAMYn 6 000 euron lahjoituksen ottivat vastaan museonjohtaja Jukka Savolainen ja yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen, keskellä DAMYn puheenjohtaja Maire Mattinen.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen kertoi, että valtion kevään budjettiriihen rahoituspäätös on ratkaiseva, mutta museolaiset työskentelevät koko ajan tähdäten vuoteen 2025 ja Etelärantaan. Arkkitehtuurimuseon puolesta lahjoituksen otti vastaan yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen.

Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja Petteri Kummala ja eläkkeellä oleva VR:n arkkitehti ja damylainen Pirjo Huvila kertoivat asemarakennuksen alkuvaiheista. Eliel Saarisen suunnittelema rakennus vihittiin vuonna 1919. Monet tahot ovat valinneet sen maailman kauneimpien rautatieasemien joukkoon. Saarinen loi asemasta kokonaistaideteoksen: ulko- ja sisäarkkitehtuurin ja paljon huonekaluja.

Lippuhalli koko komeudessaan. Kuva Tuomas Uusheimo.

******************************************

******************************************

Mukaan vapaaehtoiseksi

Ystävänpäivänä damylaiset tutustuivat Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden vapaaehtoistoiminnan uusiin muotoihin rautatieaseman lippuhallissa.
– Kokeile! kehotti Aki Eerikäinen. – Kun annat aikaasi ja vähän vaivaa, saat takaisin moninkertaisesti – elämäsi rikastuu. Ei tarvitse tietää juuri mitään; sitä varten ovat museon ammattilaiset. Ei tarvitse sitoutua. Kun sopii tulla avuksi, tarjolla on monenlaisia tehtäviä. Olen toiminut mm. opastajana: tervetuloa, tänne takit, täältä alkuun… Kielitaito ei ole kynnys, suomi, englanti ja eleet auttavat pitkälti.
Leena Johansson-Rengen on pitkään toiminut vapaaehtoisena muun muassa vastaanottajana ja opastajana. – Mielenkiintoista tavata ihmisiä, luoda kontaktia museovieraisiin. Voi käyttää kielitaitoa. Saa hyvää mieltä itselle.
Kaija Kärpijoki sanoo, että mukaan kannattaa tulla, jos haluaa iloa elämäänsä. Hän pitää erityisesti lasten ja aikuisten työpajoista.
Heikki Lehtosaaren mielestä hyvä mieli on riittävä palkkio vapaaehtoistoiminnasta. ”Rakkauden toimintaa”, hän heittää huumorilla. Hän kokee olevansa täyttömies, jota tarvitaan ruuhka-aikoina. Ovimiehenä voi tavata niin presidenttejä kuin keitä tahansa.

Vapaaehtoistoiminnasta keskustelivat Heikki Lehtosaari (vas.), Leena Johansson-Rengen, Petteri Kummala, Kaija Kärpijoki ja Leena Svinhufvud.

Designmuseon museolehtori Leena Svinhufvud houkuttaa: tervetuloa upeaan joukkoon! Tarvitsemme lisäkäsiä ohjaamaan tapahtumiin, tervetuloa kanssakulkijaksi. Tarjolla ovat muun muassa Designillat, Designklubit ja Design Vintti. Opastamme alkuun, jutellaan ja ideoidaan tekemistä yhdessä.
Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja Petteri Kummala toivoo apukäsiä kuvakokoelman siivoukseen. – Kattoremontin takia arkistomme 3. kerroksen kinodiat on karsittava kaksoiskappaleista vain ytimeen. Kuvia on noin 15 000. Näistä saa yleiskuvan maamme parhaaseen
arkkitehtuuriin. Kuvien digitointi on avun tarpeen seuraava vaihe.
– DAMY toivoo vapaaehtoisia ideoimaan tapahtumia ja vierailuja, hankkimaan esiintyjiä, olemaan avuksi järjestelyissä, ihan käytännön töissä, esittää DAMYn puheenjohtaja Maire Mattinen . – Mieluusti voit tarjota omaa ohjelmaasi, kuten luentoa, musisointia tai muuta
numeroa. Ota yhteyttä!

Lisätietoa:
Designmuseo: leena.svinhufvud@designmuseum.fi
Arkkitehtuurimuseo: petteri.kummala@mfa.fi
DAMY: maire.mattinen@icloud.fi

Kurkistus Kansallisoopperan ja -baletin kulisseihin

Tuoreen damylaisen Susanna Laurolan opastamana damylaiset seikkailivat 29.1.2020 Kansallisopperan sokkeloisissa käytävissä. ”Apuopas” Jaana Neuvonen-Sipilä piti koossa 25 hengen ryhmän.

Saimme kokea melkoisia elämyksiä, tunnelma oli kuin sadussa, kuvailee Maire Mattinen, DAMyn puheenjohtaja.

Vuonna 1993 valmistuneen Oopperatalon katsomoon mahtuu 1 300 asiakasta, mutta heitä varten talossa on valtava määrä eri ammattilaisia. Vakituisia on 570, joista 111 hengen orkesteri ja 75 balettitanssijan ryhmät ovat suurimmat. Tuntipalkalla töitä tekee yli 200 henkeä, esim. vahtimestarit, pukijat ja lipunmyyjät. Melkein tuhannen keikkapalkkalaisen joukossa on vuosittain vierailevia esiintyjiä, kapellimestareita, lapsikuorolaisia, balettikoululaisia jne.  Oopperan 50-jäseninen kuoro on Suomen ainoa päätoiminen ammattikuoro, ja lapsikuorossa on 50 laulajaa.  Ooppera on kansainvälinen – nytkin 33 kansallisuutta tekee yhdessä töitä.

Käsityötaidot kunniassa

 

Tässä kuvia tasoon maalatusta esiripusta, joka vaikuttaa kolmiulotteiselta.

Oopperan takatilojen suuruus hämmensi. Erityismestareita tarvitaan niin puvustamossa kuin lavastamossa, jossa noin 40 taituria loihtii tarunhohtoisia kulisseja. Lavasteet voivat olla jopa 7 metrin korkuisia. Tähän tarvitaan puuseppiä, metallimiehiä, verhoilijoita ja maalareita.

Värien kirjoa ompelimossa.

Puvustamossa työskentelee 60 vaatturia, ompelijaa, koruntekijää, värjäriä, suutaria, kampaajaa, maskeeraajaa ja pukuhuoltajaa. Ihailimme pukuluonnoksia ja -värejä säädettävien ”varavartaloiden”, kangaspakkojen, paljettilaatikoiden ja ompelukoneiden keskellä.  Asukokonaisuuksia tarvitaan valtavasti, esim. Kalevalanmaa -teosta varten tarvittiin 600 pukua. Useimmiten esityksiä varten on tuplamiehitys, baleteissa yleensä nelimiehitys.

Outi Riikonen kertoi, että luonnosten valmistuttua noin vuotta ennen ensi-iltaa kankaita tilataan ulkomailta teatterikankaisiin erikoistuneilta tehtailta. Joskus kankaiden kuosia täydennetään värjäämössä käsin maalaamalla tai patinoimalla. Kun puku on kaavoitettu, leikattu, ommeltu ja sovitettu, asujen on oltava valmiit viimeistään viikkoa ennen esitystä.

On varauduttava sulavaan ja turvalliseen liikkumiseen. Pukujen käyttö, kuten lennätykset, on otettava huomioon jo asuja suunniteltaessa. Ballerinojen nostojen on oltava turvallisia, kavaljeerin kädet eivät saa takertua asujen koristeisiin eikä helmiä tai paljetteja saa pudota lattialle aiheuttamaan vaaratilanteita. Hakasia käytetään paljon, korsettejakin tarvitaan.

Tytyyt (tutut) tallessa.

Joskus koko produktio vuokrataan tai ostetaan joltakin toiselta oopperatalolta, ja silloin puvut vain sovitetaan suomalaisten esiintyjien mittoihin.

Mallien mukaan tehtyjä asuja koskevat tekijänoikeudet, eikä niitä voi sellaisenaan käyttää uudelleen. Kierrätys on mahdollista, jos asu on kokonaan muokattu uuteen uskoon.

Suutareita on kaksi ja erilaisia kenkiä melkoinen kirjo. Saimme tutustua balettitossuihin, jotka on muokattu kullekin tanssijalle ominaiseen kaltevuuteen ja kärkiin lisätty vahvike. Näimme päähineitä ja päitä – eläinhahmot olivat hienoja. Vaikka peruukit vuokrataan muualta, kampaukset niihin tehdään Oopperan kampaamossa.

Bajadeerin rekvisiittaa.

Nurmijärvellä suuressa hallissa varastoidaan noin sadan valmiin teoksen lavasteet, puvut ja tarpeisto. Esimerkiksi nyt jälleen ohjelmistossa oleva Bajadeeri on tehty alun perin vuonna 1997, joten se on ollut ohjelmistossa 23 vuoden ajan. Susanna Laurolan aikanaan verhoilema sohva on taas tulossa näyttämölle. Osa baletin puvuista on alkuperäisiä, osa uusia. Pukuhuolto pesee ja silittää – hikilaput ovat kovassa käytössä.

Jokaisella oma paikkansa

Ooppera on kuin tehdas, kaiken on tapahduttava täsmällisesti ja nopeasti. Yhtä esitystä voi parhaimmillaan olla toteuttamassa yli 300 ammattilaista silloin, kun esillä on solistien lisäksi iso orkesteri, lisäkuoro, lapsikuoro sekä näkymättömissä olevat valomiehet,  operaattorit, pukijat, tarpeistonhoitajat ym. Jokaisella on oma paikkansa.

Pukijat odottavat sivuverhon takana, kun esiintyjä saapuu vaatteiden vaihtoon. Toinen riisuu, toinen pukee. Kunkin esiintyjän kanssa on harjoiteltu pikavaihto etukäteen, esim. kumman lahkeen hän on tottunut pukemaan ensin. Pikavaihtoennätys on 35 sekuntia, väliaikavaihto tarjoaa enemmän aikaa.

Susanna Laurola kertoi, että kaikissa esityksissä ”mokataan”, mutta kokeneet ammattilaiset osaavat hoitaa pienet ongelmat niin, ettei yleisö huomaa. Kuiskaaja – joka käytännössä huutaa – toimii oopperoissa apukapellimestarina laulajille. Hän lukee nuotteja, seuraa kapellimestaria ja auttaa esiintyjiä. Musiikki määrää esityksen rytmin: tietyt tahdit antavat merkin niin valojen vaihtumiselle, esiintyjien laululle kuin lavasteiden liikkeille.

Työsuojeluun on kiinnitetty paljon huomiota, esim. lavasteiden pystyttäjillä on kypäräpakko ja turvakengät. Kaikki esitykset taltioidaan mahdollisten onnettomuuksien varalta. Taltiot auttavat myös tilanteissa, joissa joudutaan turvautumaan sijaisiin. Näyttämömestari käy etukäteen läpi vaaranpaikat, vaikkapa vino lattia tai laahuspuvut voivat aiheuttaa hankaluuksia.

 

Perinteistä syntyi uutta muotoilua

Käsityöperinteet inspiroivat uutta 

Käsityötaidon menneisyyttä ja nykymuotoilijoiden siitä ammentamia inspiraatioita on esillä Designmuseon Galleriassa Hyvissä käsissä -näyttelyssä. Näyttely jatkuu 22.3.2020 asti.

Perinteiset käsityötekniikat ja -materiaalit ovat teosten lähtökohta. Ihailtavana on vaatemallisto,  installaatioita ja keramiikkateoksia. Digitaalista peliteosta voi testata.

Arkisto innoitti uusiin muotoihin

Designmuseon kokoelmissa on Suomen Käsityön Ystävien arkisto, joka sisältää yli 6 000 tekstiilisuunnitelmaa 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Neljä nykymuotoilijaa kutsuttiin tutustumaan aineistoon, ja kukin poimi aarreaitasta lähtökohtia alansa ja taustansa mukaan.

– Olen iloinen, että käsityötaito ja -taide on uudelleen elpynyt, sanoo Eeva Pinomaa, joka oli pitkään Suomen Käsityön Ystävien toimitusjohtaja ja myös DAMYn puheenjohtaja. – Nuori sukupolvi voi tässä näyttelyssä ymmärtää isoäitiensä käsitöiden juuret.

Suomen Käsityön Ystävät perustettiin 1879 keräämään kansanomaisia tekstiilejä, soveltamaan niiden malleja ja elvyttämään unohdettuja traditioita. Yrityksen tavoite on nykyään olla muotoilun ja käsityön innovaattori.

Mummolan tekstiilit ja Impi Sotavallan värit ja kuviot toimivat Henri Tervapuron pelimaailman visuaalisen inspiraation lähteinä.

Pelisuunnittelija Henri Tervapuro palasi lapsuuden muistoihin: tekstiilimallit, luonnokset ja valokuvat johdattivat isoäidin ryijyjen ja tekstien luo. Kuvioista hän löysi pelien ja sarjakuvien maailman.

 

 

 

 

 

Matias Liimatainen oli tutkinut Käsityön Ystävien kokoelmissa kudottujen verhoilukankaiden struktuuria ja karheiden tekstiilien seesteisiä väriliukumia soveltaen ideaa keraamisiin teoksiinsa.

Matias Liimatainen on kuvanveistäjä materiaaleinaan keramiikka, lasi ja puu. Teoksissa hän muuttaa kudottujen verhoilukankaiden väri- ja rakennetekniikkaa kolmiulotteisiksi, pienistä keramiikkaosista muodostuviksi pinnoiksi.

 

Vaatesuunnittelija Henna Lampinen yhdistää materiaalin, käsityömäisyyden ja kokeellisuuden.

Uudenlainen tekniikka, kuten laserleikkaus ja digipainatus, ja perinteinen tekniikka, kuten käsinneulonta ja tuftaus, toimivat rinnakkain.

 

Kuvanveistäjä Hanna-Kaisa Korolainen käytti teostensa inspiraationa Lokki- ja Liekki-ryijyjä, vanhoja valokuvia, luonnoksia ja ryijymalleja. Kokonaisuudessa on dekoratiivisuutta ja menneisyyden kaipuuta.

 

Margaretha Ehrström oli ilahtunut kun hänen anoppinsa Uhra Simberg-Ehrstömin ryijyt ja teksiilit olivat inspiroineet keraamikko Matias Liimataista. Damylaisia oli näyttelyn ennakkoesittelyssä Gallerian täydeltä.