Kategoria: Etusivu

Kierros muuttuvassa miljöössä

Toivottu uusintakävely Vallilan Konepaja-alueella tutustutti 25 damylaista muuttuvaan teollisuusmiljööseen 20.5.2022.

Kaupunkiopas Juhani Styrman ja damylainen, VR:n ex-arkkitehti Pirjo Huvila johdattivat uusiokäyttöön korjattuihin kohteisiin, Amerin pääkonttoriin, Folks-hotelliin ja Kansallisteatterin näyttämölle.

Vallilan konepaja-alueen valtava koko, suojellut junahallit ja uudisrakennukset näkyvät Folks-hotellin kattoterassilta. Pirjo Huvila opasti damylaisia.

Suojellun rakennuksen, nykyisen hotellin hieno kattomaalaus.

Mylly inspiroi taideopiskelijoita

Pieni joukko damylaisia (nopeimmat!) pääsi tutustumaan Taideyliopiston uuteen Mylly-rakennukseen 12.5.2022 Helsingissä. – Pieni joukko siksi, ettei opiskelua sallita häirittävän.

Mylly valmistui syksyllä 2021. Arkkitehtuurikilpailun voitti JKMM Arkkitehdit, pääsuunnittelijanaan Asmo Jaaksi.

– Muunneltavuus, yhteisöllisyyden tukeminen ja sovittaminen vanhaan tehdasmiljööseen olivat suunnittelun lähtökohdat. Tila on valmis vasta, kun taideyliopistolaiset ottavat sen haltuunsa, Asmo Jaaksi totesi.

Taideyliopiston Taideakatemian rakennus sai nimen tontilla sijainneesta Helsingin Myllystä.

Mylly myodostaa Sörnäisten kampuksen yhdessä Teatterikorkeakoulun kanssa. Siten on tuotu yhteen kuvataiteen, teatterin ja tanssin opiskelijat.

– Myllyn sisustuskonsepti jatkaa rakennuksen linjaa. Halusimme tehdä oppimiseen ja työskentelyyn inspiroivan paikan, jossa elämä ja taide saavat näkyä, kuvaili Myllyn sisustusarkkitehti Päivi Meuronen.

Arkkitehtuuri- ja taidekierros kirkoissa

Kirkkojen ja kappeleiden moninaisesta arkkitehtuurista ja taide-esineistä näkivät damylaiset esimerkkejä kevätretkellä 25.4.2022.

Seurakunnat ovat kautta aikojen työllistäneet arkkitehtejä ja taiteilijoita. Damylainen Jari Jetsonen oli koonnut niistä edustavan näytteen Helsingistä pohjoiseen päin.

Järvenpään kirkko vuodelta 1968 on äänestetty Suomen rumimmaksi kirkoksi vuonna 2009. Arkkitehti Erkki Elomaan suunnittelema kirkko on betonibrutalismia parhaimmillaan, karu ja kulmikas. Kirkon akustiikka on erinomainen konserteille ja levytyksille. Viereinen Elävän veden kappeli sykähdyttää kallioseinineen.

Uusinta uutta kirkkomaailmassa edustaa Tikkurilan kirkko, jota esitteli seurakuntapastori Jaakko Hyttinen. Damylaisten yhteisvirren jälkeen hän kuvaili tammikuussa 2021 käyttöön vihittyä kirkkoa.

Kirkon rakentamisessa korostuu ympäristö. Se on keskellä kylää, osana vilkkaita väyliä. Sisäänkäynnissä on avara ”olohuone” ja kahvila. Kerho- ja työtilojen lisäksi on Pienten paikka.

Kirkko on osa asunto- ja liiketilojen korttelia.

Tikkurilan kirkon suunnitteli arkkitehtitoimisto Oopeaa, Anssi Lassila pääsuunnittelijana. Julkisivu koostuu lasi- ja tiilitaiteesta. Kotimainen kuusi leimaa sisustusta. Paljas betoni on sen vastakohtana.

Yllätysvieras Länsi-Pakilassa

Akateemikko Juha Leiviskä odotti damylaisia Hyvän Paimenen kirkkosalin penkissä Helsingissä. Hän suunnitteli uuden kirkon vanhan kirkon ja seurakuntasalin laajennuksena vuonna 2002.

Hyvän Paimenen kirkkosalia leimaavat avartuva tila ja siivilöityvä valo. Suunnittelija akateemikko Juha Leiviskä kuvassa keskellä.

Leiviskä muisteli monivaiheista työtään ja yhteistyökumppaneitaan. Näyttävä on Markku Pääkkösen 200 prismasta koostuva alttaritaulu Gabrielin siipi. Leiviskä vaikutti myös kirkon urkuihin.

Kirkkojen ohella tutustuttiin kappeleihin. Honkanummen kappelin Vantaalla suunnitteli Erik Bryggman 1955, Paijalan kappelin Tuusulassa Timo Suomalainen 1993 sekä Pyhän Laurin kappelin Vantaalla Anu Puustinen ja Ville Hara 2010.

Kuvanveistäjä Pekka Jylhän suunnittelema kristallinen Suru Pyhän Laurin kappelissa.

Tanssin talo on uusi maamerkki

Vihdoinkin! Näin totesivat noin 40 damylaista tutustuessaan upouuteen Tanssin taloon Helsingin Salmisaaressa 7.3.2022. Pitkän tauon jälkeen oli vuorossa oikea, ”elävä” tutustumiskäynti. Vuosikymmenien odotuksen jälkeen tanssitaiteelle omistettu rakennus valmistui.

Erkko-salin katsomo on nouseva.

Kaapelitehtaan pohjoissiivessä sijaitseva Tanssin talo on uudisrakennus, jossa on Erkko-sali, paljon harjoitus- ja teknisiä tiloja sekä katettu Lasipiha, joka yhdistää kaikkia tiloja, kuten remontoidun Pannuhallin. Saleissa on kaikkiaan 935 istuinpaikkaa. Tilojen muunneltavuus on johtava periaate, samoin huipputason esitystekniikka.

Tanssi inspiraationa

Uudisosan suunnittelusta vastasi JKMM-arkkitehdit, pääsuunnittelijanaan arkkitehti Teemu Kurkela. Arkkitehti Harri Lindberg esitteli rakennusta damylaisille. Pia Ilonen, ILO-arkkitehdit, johti Pannuhallin muutostöitä. Talon sisustusarkkitehti on Noora Liesimaa, JKMM.

Tanssin talon julkisivuissa heijastuu perinteinen teollinen miljöö, mutta leijuvat terässeinät kuin painovoimaa uhmaten tuovat mieleen tanssin. Alumiinipaljetit verhoavat porrastuvia rakennusmassoja, rytmien pintoja kuvaten.

Tanssin talon esitykset käynnistyvät 31.3.

Ryijyt ovat voimissaan

Miksi ryijy on elossa edelleen? Saimme vastauksia 3.3.2022 DAMYn zoom-keskustelussa, jossa Suomen Käsityön Ystävien Ulla Karsikas ja Hanna-Maria Kortesoja keskustelivat Leena Svinhufvudin (Designmuseon vastaava lehtori) kanssa.

Suomen Käsityön Ystävät on maamme vanhimpia designyhdistyksiä.

– Haluamme saada ryijyn joka kotiin ja julkiseen tilaan, sanoi Hanna-Maria Kortesoja, joka on Käsityön Ystävät oy:n hallituksen puheenjohtaja.

– Ryijy edustaa monia arvojamme: kotimaista perinnettä, omaa taitoa, käsityötä, käsillä usein yhdessäkin tekemistä. Ryijyt ovat osa suomalaista identiteettiä. Niistä tulee kotoinen olo, turvallisuuden tunne ja vakaus, Kortesoja tiivisti.

Leena Svinhufvud kertoi, että vuosikymmenien aikana ryijyjä on ollut monissa museoidemme näyttelyissä, ja runsaasti materiaalia on arkistoissa ja kokoelmissa. Hän
tunnustaa olevansa ryijyjen ”ikuinen ystävä”.

– Suomen Käsityön Ystävien visio on olla kansainvälisesti tunnettu aktiivinen toimija. Korostamme yhteistyötä alan ammattilaisten, kuten taiteilijoiden, arkkitehtien ja kutojien, sekä alan harrastajien, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa, kertoi Ulla Karsikas, joka on Käsityön Ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Yhdistys järjestää näyttelyitä, kursseja, luentoja, kilpailuja ym. Kilpailuilla saadaan uusia innovatiivisia tuotteita.

Suosituimmat ryijyt ovat yhä perinteiset Akseli Gallen-Kallelan Liekki ja Timo Sarpanevan Sysimiilu. Nuoremmat asiakkaat suosivat pienikokoisia ryijyjä. Nyt monilla on tekeillä pieniä rekiryijyjä lastenvaunuihin.

– Laatu niin designissa kuin raaka-aineissa on tärkeä arvomme, Kortesoja korostaa.

Käsityön Ystävät on mukana Aula5-hankkeessa, jonka tavoitteena on saada etenkin julkisiin tiloihin kotimaisia luonnonmateriaaleja. Uutta on myös ryijysuunnittelun kurssi arkkitehdeille ja muille suunnittelijoille tavoitteena luoda juuri ao. tilaan suunniteltu ryijy. Myös ryijyjen teosta kiinnostuneille on kursseja.

Lue lisää suomenkasityonystavat.fi

Tunteita-yhteisöryijy syntyi #ryijyfiilis-hankkeena. Esillä Annantalossa Helsingissä. Kuva Harri Piispanen

Ajankohtaista
15.3. ja 22.3.22 Designmuseossa luennot ”Näkökulmia tekstiilin luomiseen”. Ilmoittaudu
museon sivuilla. Luennot nähtävissä striimattuina museon facebook-sivuilla.

Aino ja Alvar Aallon rakkaustarina löytyi kirjeistä

– Aloittaessani Aino ja Alvar Aallon tarinan en tiennyt, millainen teoksesta tulisi, kertoi Heikki Aalto-Alanen damylaisille ystävänpäivän 14.2.2022 Happy Hour -zoom-keskustelussa.

– Kirja Rakastan sinussa ihmistä perustuu Aaltojen yksityiseen kirjeenvaihtoon. Se on Aaltojen omaa kertomaa työstään, kumppanuudesta, perhe-elämästä, kodeista, ystävistä, matkoista. 30- ja 40-luvuilla he kirjoittivat toisilleen melkeinpä päivittäin. Paljolti kirjeissä selostettiin suunnitelmia, kohteita, työvaiheita, matkatapahtumia, mutta aina myös helliteltiin puolisoa, lapsia – ”ressuja” – unohtamatta.

Heikki Aalto-Alanen on Aaltojen tyttärenpoika, ammatiltaan juristi. Aaltojen Riihitien talon ullakolta löytyi 90-luvun alkupuolella muutama pahvilaatikko täynnä kirjeitä ja paljon luonnoksia sisältänyt matkalaukku. Aalto-Alanen aloitti eläkkeelle jäätyään piirrosten ja äidiltään säilytettäviksi saamiensa kirjeiden järjestelyn kolmisen vuotta sitten, ja kirja ilmestyi syksyllä 2021.

– Aino Allon tausta, persoona, luovuus ja rooli Alvarin rinnalla avautuvat kirjan sivuilla uudella tavalla. Ainohan oli arkkitehti ja muotoilija, vaikka hänet usein on mainittu vain vaimona, keskustelukumppani Esa Laaksonen totesi. Hän kiittää myös kirjan harkittua valokuva- ja piirroskuvitusta.

Aalloilla oli taito tutustua ulkomaisiin huippuarkkitehteihin, joista joidenkin kanssa syntyi läheinen perheystävyys. Kansainvälisistä yhteyksistään Alvar tuotti eloisaa tekstiä ja hyviä tarinoita, Aalto-Alanen kertoi.

Jälleen ajankohtaisen Paimion parantolan suunnittelun vaiheet kuvataan kirjassa, samoin Viipurin kirjaston luomistyö, monien muiden isojen ja pienempien töiden ohella. Aino Aallon osuus oli merkittävä Artekin synnyssä ja toiminnassa. Mielenkiintoisia ovat myös kirjeet ja kuvaukset Aaltojen Amerikka-ajasta.

Aalto-tarina on paitsi intiimi elämäkerta myös monipuolinen tietokirja, joka esittelee arkkitehtuurimme historian lisäksi kulttuurihistoriaa ja taustoittavaa ajankuvaa Suomen ja muunkin maailman menosta.

Männyt Finlandia-talon kupeeseen

Maaliskuussa avautuva Pikku-Finlandia tuli jo ennalta tutuksi DAMYn Happy Hour -tapahtumassa 3.2.2022 arkkitehti Jaakko Torvisen esittelemänä. Zoom-tapahtumaa seurasi runsas 30 damylaista.

Finlandia-talon remontti jatkuu vuoteen 2025. Väistötilaksi sen kylkeen rakennettiin Pikku-Finlandia, joka tarjoaa kokous- ja juhlatiloja, kahvilan ja gallerian sekä terassin Töölönlahdelle päin.

Jaakko Torvinen esitteli prosessin, joka alkoi helmikuussa 2019. Aalto-yliopiston 18 arkkitehtiopiskelijaa teki ehdoksensa, ja neljä valittiin jatkoon. Työn myötä Torvinen valmistui arkkitehdiksi.

– Metsä takaisin kaupunkiin oli perusidea. Halusimme käyttää suomalaista havupuuta kantavana rakenteena. Loviisalaisesta metsästä valittiin männyt, joista painepesurilla poistettiin kaarnat. Puiden paksuus ja oksaisuus valittiin tarkasti, sahaus ja asennukset olivat vaativaa työtä.

Rakennuksen perustana ovat teräspalkit, mutta mäntyrungot ja puupaneelit luovat näyttävän sisätilan. Siirrettävyys ja uusiokäytettävyys olivat alusta alkaen päämäärät.

– Tutkin diplomityössäni käänteistä rakennussuunnittelua: miten rakennuksen purkaminen otetaan huomioon. Pikku-Finlandia on kolmen vuoden kuluttua siirrettävissä ja muokattavissa puolessa vuodessa kouluksi tai päiväkodiksi, Torvinen kertoo.

Aallon arkkitehtuuria Stora Enson pääkonttorissa

DAMY pääsi marraskuun lopulla (18.11.2021) suppealla joukolla tutustumaan Alvar Aallon Stora Enson pääkonttoriin Katajanokalla. Koronapandemian takia keväälle 2020 suunniteltu DAMYn kevätkokous Stora Enson tiloissa jouduttiin peruuttamaan. Valitettavasti nytkin vierailuun oli turvallisuussyistä mahdollisuus ottaa vain kourallinen damylaisia.

Timo Heikka esittelee uusiutuvaa ja fossiilitonta hiilikuitua, jota keveytensä ja mekaanisten ominaisuuksiensa takia voidaan käyttää erilaisiin teollisiin sovelluksiin.

Stora Enson sidosryhmäjohtaja, Timo Heikka, damylainen itsekin, onnistui tarjoamaan ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua perin pohjin Aallon rakennukseen. Uspenskin katedraalin terassilta tarkastelimme aluksi Aallon vuonna 1962 valmistuneen rakennuksen massoittelua ja rytmiä. Suojelustatuksen se sai 2010. Rakennuksen takavuosina uusittu marmorijulkisivu on säilynyt suorana – tämä tarkistettiin vielä myöhemmin kattoterassilta kun ihailimme täyden kuun paistaessa upeaa kaupunkinäkymää.

Nyt oli ”yhdestoista” hetki päästä näkemään ja kokemaan monenlaisia mielipiteitä synnyttäneen arvorakennuksen upeat sisätilat. Pandemiarajoitukset ovat vielä voimassa ja pääkonttorin muuttovalmistelut väistötiloihin olivat täydessä käynnissä. Timo esitteli meille uuden pääkonttorin suunnitelmia. Rakennustyöt ovat alkamassa arkkitehtuurikilpailun voittaneen Anttinen Oiva ehdotuksen pohjalta. Valmista pitäisi olla 2023.

Pääsimme pääkonttorin pyhimpään, viidenteen kerrokseen, jossa hallintoneuvosto pitää kokouksiaan pitkän perinteen omaavan visakoivupintaisen pöydän äärellä. Meillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus katsella pienen, Aino-nimen saaneen huoneen kahteen suuntaan avautuvia näkymiä. Timo totesikin, että tämä lienee maailman ainoa työhuone, josta voi ihailla kahta merkittävää katedraalia vain katsetta kääntämällä.

Eri puulajien asiantuntijana Timo ohjasi katseemme Aallon nerokkaaseen ja kauniiseen puunkäyttöön, valon ohjaamiseen ja näkymien hallintaan. Aalto on taitavasti piilottanut tekniikkaa erilaisin ritilöin ja aaltoilevin muodoin. Katsetta ja kulkemista ohjaavat aukotusten viisteet, portaikkojen detaljit ja nousun keveys, ovien saranat ja muut yksityiskohdat saivat huomionsa.

Illan synttärisankari Lena Strömberg ihailee hallintoneuvoston kattoa.

Kuten Pirjo Huvila totesi: Oli hienoa päästä Alvarin kohteeseen sisälle. Mielikuva on ollut ulkoapäin kylmä, valkoinen, joka dominoi maisemaa, mutta yllätti sisustuksen lämmin tunnelma, jonka tekevät valaisimet, puun käyttö, tekstiilit ja yhtenäisen tyylin huonekalut – toivottavasti uudet käytöt osaavat arvostaa näitä!

Kierroksen lopuksi saimme mahtavan tietopaketin puun uusista käyttömahdollisuuksista. Stora Enso on tosiaan sitoutunut kestävän kehityksen toteuttamiseen. Uusiutuvien pakkausmateriaalien valikoima on jo nyt laaja. Muovia korvaavia tuotteita kehitetään jatkuvasti, kartonkipakkauksista saadaan vesitiiviitä uuden dispersiopäällystemateriaalin avulla. Näimme ja hypistelimme puusta tehtyjä jugurttipurkkeja, leikkuulautoja, kosmetiikkapurnukoita ja T-paitoja.  Ligniinisiä, biopohjaisia hiilimateriaaleja jalostetaan mm. litiumakkujen tarpeisiin. Biopohjainen vaahtomateriaali suojaa ja pehmustaa erilaisia pakkauksia. Uusiutuvaa ja fossiilitonta hiilikuitua kehitetään mm.tuulivoimaloiden roottorien siipiin jne. jne.

Puusta syntyy ekologinen T-paita.

Näistä ilmastonmuutosta hillitsevistä innovaatioista olisi hyödyllistä kuulla jatkossa enemmänkin. Vierailu Stora Enson pääkonttorissa vahvisti uskoa tulevaisuuteen! Suuret kiitokset Timo Heikalle!

Vuokon elämäntyö DAMYn HH:ssa

– En voinut kieltäytyä kunniasta, kun Vuokko pyysi kirjoittamaan elämäkertansa, kertoi Jutta Ylä-Mononen DAMYn Happy Hour -zoomtilaisuudessa 4.11.2021.

Juuri ilmestyneestä teoksesta Vuokko – Muotoilija Vuokko Nurmesniemen elämä ja ura keskustelivat sen kirjoittaja, toimittaja, sisustussuunnittelija, keraamikko Jutta Ylä-Mononen ja kuraattori Isa Kukkapuro-Enbom.

– Vuokon kanssa tuli vahva tuttuuden tunne, kun tapasimme talvella 2018 ja syksystä alkaen jatkoimme viikoittain. Keskustelujen lisäksi tutkin arkistoja ja tein Vuokkoon linkittyvien henkilöiden haastatteluja. Projekti oli iso, kuin palapeli koottavaksi, sillä Vuokon työuraa kesti yli 70 vuotta, Ylä-Mononen kuvailee.

Kirjassa lähdetään Vuokon opiskeluajoista ja työelämän alusta. Armi Ratian kutsu Marimekkoon oli hämmentävä kokemus vähän yli 20-vuotiaalle. Menestys seurasi toistaan. 60–70-lukujen suunnitteluja yhä jäljitellään; nyt 91-vuotias Vuokko on kokenut renessanssin.

Vuokko ja miehensä Antti Nurmesniemi eivät juuri tehneet yhteistyötä, sillä kummallakin oli oma uransa. Mutta Antti edisti Vuokon suunnittelutyötä pelkistymään, yksinkertaistumaan. Rohkeat kuviot, graafiset muotoilut ja omaperäiset värit leimasivat Vuokon vaatteita.

Jutta Ylä-Monosen mukaan Vuokko on aina noudattanut omaa linjaansa, ollut uskollinen omille valinnoilleen. – Ei muotia, vaan muotoilua.

Designmuseossa on valtava Vuokko Nurmesniemi -kokoelma.

Siltalan kustantama Vuokko-teos on saatavilla paitsi painettuna myös e-kirjana ja äänikirjana.

Juhlavieraina Eliel ja Loja Saarinen

Nostimme #uusimuseo-maljat ja vietimme Saaris-synttäreitä 25.10.2021 teemaan sopivasti upeassa Kansallissalissa, Pohjolan talossa, Aleksanterinkatu 44:ssä. Vuonna 1901 valmistunut talo on Helsingin hienoimpia jugendrakennuksia. Arkkitehtien Gesellius, Lindgren ja Saarinen suunnittelema julkisivu on hiljentymisen arvoinen Aleksin kiireen keskellä.

DAMYn juhlaillan ohjelma antoi uusia elämyksiä ja uutta tietoutta

Tuija Hakkila, musiikin tohtori, pianomusiikin professori, esitti Jean Sibeliuksen, Eliel Saarisen ystävän, sävellyksiä.

Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja, vt. tutkimus- ja tietopalvelupäällikkö Petteri Kummola kuvaili avoimessa arkistossa www.finna.fi olevaa Arkkitehtuurimuseon Saaris-kokoelmaa. Sinne oli aiemmin tallennettu noin 400 alkuperäispiirustusta. Tänä vuonna, Eliel Saarisen syntymäpäivänä (20.8.) avautui Finnassa noin 400 Saaris-valokuvan kokoelma.

– Finna innostaa vertailuun Eliel Saarisen arkkitehtuuripiirustusten ja toteutuneiden rakennusten valokuvien välillä, Kummola uskoo. Arkkitehtuurimuseo tuottaa vähitellen lisää Saaris-kuvia Finnaan.

– Adoptoi piirustus -palvelumme jatkuu; kokoelmistamme voi lunastaa itselleen hienojen arkkitehtuuripiirustusten kopioita. Saadut tulot käytetään konservointiin, Petteri Kummola kertoi. Hän myös kehotti damylaisia ottamaan yhteyttä ja liittymään museon vapaaehtoistoimijoihin.

Loja Saarinen monipuolinen suunnittelija

Loja Saarinen, Eliel Saarisen puoliso, on Designmuseon museolehtori, taidehistorian tutkija Leena Svinhufvudille tärkeä persoona. Hän on tutustunut tarkasti Saaristen elämäntyöhön Cranbrookissa Yhdysvalloissa, missä Eliel Saarinen oli Cranbrookin taideakatemian johtaja ja kampuksen arkkitehti. Loja Saarinen johti taideakatemian tekstiiliosastoa. Studio Loja Saarinen tuotti siellä käsinkudottuja ryijyjä, mattoja, verhoja ja muita käyttötekstiilejä kampuksen rakennuksiin. Saaristen asuintalo on yhä jäljellä, ja museossa on esillä heidän tuotantoaan.

Loja Saarinen oli paitsi tekstiilien ja sisustusten suunnittelija myös pienoismallien tekijä, esimerkkinä puolisonsa ehdottama Munkkiniemi–Haaga asemakaava. Hän oli opiskellut kuvanveistäjäksi, mutta pääosin työt ovat kadonneet. Tärkeä rooli hänellä oli Suomessa miehensä elämäntyön tallentajana. Loja Saarisen Cranbrook-töitä on parhaillaan esillä Tukholmassa, missä National Museumissa on pohjoismaisten tekstiilisuunnittelijoiden näyttely.