Kategoria: Etusivu

Perinteistä syntyi uutta muotoilua

Käsityöperinteet inspiroivat uutta 

Käsityötaidon menneisyyttä ja nykymuotoilijoiden siitä ammentamia inspiraatioita on esillä Designmuseon Galleriassa Hyvissä käsissä -näyttelyssä. Näyttely jatkuu 22.3.2020 asti.

Perinteiset käsityötekniikat ja -materiaalit ovat teosten lähtökohta. Ihailtavana on vaatemallisto,  installaatioita ja keramiikkateoksia. Digitaalista peliteosta voi testata.

Arkisto innoitti uusiin muotoihin

Designmuseon kokoelmissa on Suomen Käsityön Ystävien arkisto, joka sisältää yli 6 000 tekstiilisuunnitelmaa 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Neljä nykymuotoilijaa kutsuttiin tutustumaan aineistoon, ja kukin poimi aarreaitasta lähtökohtia alansa ja taustansa mukaan.

– Olen iloinen, että käsityötaito ja -taide on uudelleen elpynyt, sanoo Eeva Pinomaa, joka oli pitkään Suomen Käsityön Ystävien toimitusjohtaja ja myös DAMYn puheenjohtaja. – Nuori sukupolvi voi tässä näyttelyssä ymmärtää isoäitiensä käsitöiden juuret.

Suomen Käsityön Ystävät perustettiin 1879 keräämään kansanomaisia tekstiilejä, soveltamaan niiden malleja ja elvyttämään unohdettuja traditioita. Yrityksen tavoite on nykyään olla muotoilun ja käsityön innovaattori.

Mummolan tekstiilit ja Impi Sotavallan värit ja kuviot toimivat Henri Tervapuron pelimaailman visuaalisen inspiraation lähteinä.

Pelisuunnittelija Henri Tervapuro palasi lapsuuden muistoihin: tekstiilimallit, luonnokset ja valokuvat johdattivat isoäidin ryijyjen ja tekstien luo. Kuvioista hän löysi pelien ja sarjakuvien maailman.

 

 

 

 

 

Matias Liimatainen oli tutkinut Käsityön Ystävien kokoelmissa kudottujen verhoilukankaiden struktuuria ja karheiden tekstiilien seesteisiä väriliukumia soveltaen ideaa keraamisiin teoksiinsa.

Matias Liimatainen on kuvanveistäjä materiaaleinaan keramiikka, lasi ja puu. Teoksissa hän muuttaa kudottujen verhoilukankaiden väri- ja rakennetekniikkaa kolmiulotteisiksi, pienistä keramiikkaosista muodostuviksi pinnoiksi.

 

Vaatesuunnittelija Henna Lampinen yhdistää materiaalin, käsityömäisyyden ja kokeellisuuden.

Uudenlainen tekniikka, kuten laserleikkaus ja digipainatus, ja perinteinen tekniikka, kuten käsinneulonta ja tuftaus, toimivat rinnakkain.

 

Kuvanveistäjä Hanna-Kaisa Korolainen käytti teostensa inspiraationa Lokki- ja Liekki-ryijyjä, vanhoja valokuvia, luonnoksia ja ryijymalleja. Kokonaisuudessa on dekoratiivisuutta ja menneisyyden kaipuuta.

 

Margaretha Ehrström oli ilahtunut kun hänen anoppinsa Uhra Simberg-Ehrstömin ryijyt ja teksiilit olivat inspiroineet keraamikko Matias Liimataista. Damylaisia oli näyttelyn ennakkoesittelyssä Gallerian täydeltä.

Pikkujoulu Ervin Voimatalossa

DAMYn pikkujoulua vietettiin 17.12.2019 arkkitehti Aarne Ervin suunnitteleman Voimatalon 8. kerroksessa. Terassilta avautuivat näköalat yli Kampin. Sisällä oli lämmin tunnelma entisen Imatran Voiman henkilökunnan ruokasalissa, joka on alkuperäisessä asussa.

Vuonna 1952 valmistuneen talon ylimmän kerroksen tiloja isännöi Rakennustieto, jonka historiaa ja nykytoimintaa esitteli damylainen, Rakennuskirja Oy:n kustannuspäällikkö Kristiina Bergholm. Rakennustieto-lehti on ilmestynyt tauotta vuodesta 1905. Tietotalo tuottaa julkaisuja pääosin rakennusalan ammattilaisille. RT-kortistot kattavat rakentamisen kaikki osa-alueet. Upeat arkkitehtuurikirjat kiinnostavat myös maallikoita.

 

Rakennuskirja kustantaa ison määrän alan ammattikirjallisuutta, mutta myös upeita arkkitehtuuria esitteleviä teoksia.

 

Vuoden damylaiset Leena ja Kaija

Leena Johansson-Rengen kukitettiin vuoden damylaisena syyskokouksessa 13.10.2019

– Olen innostunut vapaaehtoistyöstä museoissa. Se on mukava tapa olla hyödyksi ja saada uutta sisältöä elämään. Olen muun muassa vastaanottamassa kävijöitä ja innostamassa heitä näyttelyihin. Ulkomaisten vieraiden parissa saa käyttää kielitaitoakin.

Leena Johansson-Rengen toimi pitkään tekstiilimaailman ja alan palvelujen sekä designin piirissä Suomessa ja viimeksi Ruotsissa. Suomeen palattuaan hän tutustui DAMYyn.

– DAMYn hallituksessa pääsin tutustumaan vapaaehtoistyöhön ja järjestämään jäsentapahtumia.

– Arkkitehtuuri ja design kiinnostavat edelleen kovasti. DAMYn tunnettuutta pyrin edistämään. Uusimuseo-hanke on nyt kovasti mielessäni, Leena korostaa.

Leena Johansson-Rengen (vas.) ja Kaija Kärpijoki

Työpajoissa ihania kohtaamisia

 – Olen äärimmäisen ilahtunut tunnustuksesta vuoden damylaiseksi. En tahtonut uskoa, enhän mielestäni ole tehnyt mitään erityistä, Kaija Kärpijoki sanoo.

Kaija on ansioitunut vapaaehtoistyössä etenkin Desigmuseossa. Hänet kukitettiin DAMYn pikkujoulussa 17.12.2019.

– Työpajoissa on hauska tutustua kävijöihin, sekä lapsiin että aikuisiin. Kohtaamiset ovat ihanaa työtä, jota arvostan. Erityyppiset tapahtumat ovat antoisia.

Kaija Kärpijoki työskenteli pisimmän aikaa opettajakoulutuksen parissa, alanaan käsityö. Sivutoimena hän vastasi Tekstiiliopettaja-lehdestä. Tällöin hän tutustui Designmuseon museolehtori Leena Svinhufvudiin, joka antoi kipinän designin ja museon vapaaehtoistyön pariin.

Kaija jäi eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten ja DAMYn jäseneksi hän liittyi kuusi, seitsemän vuotta sitten.

Uusi museo on Kaijan mielestä ehdottoman tarpeellinen.

– Olen innoissani siitä, että saataisiin uudet, toimivat näyttely- ja työtilat. Ehdottomasti siellä tarvitaan myös museonystäviä, ja aion jatkaa vapaaehtoistyötä.

Ilmiöoppimisen mallikoulu Jätkäsaaressa

 – Ilmiömäinen, inklusiivinen, yhteisöllinen ja kokeileva älykoulu; näin luonnehditaan Helsingin Jätkäsaaren uutta peruskoulua.

Arkkitehti Erkko Aarti  ylpeänä opasti damylaisia koulun tiloihin 9.12.2019 illalla, kun 250 oppilasta oli päättänyt tuntinsa.

Ajankohtainen ilmiöoppiminen oli suunnittelun lähtökohta. Aarti Ollila Ristola Arkkitehdit Oy voitti 2015 toteutuksen 137:n ehdotuksen joukosta. Rakennustyö alkoi 2017, ja lukuvuosi syksyllä 2019. Koulun pinta-ala on noin 8 500 m².

Koulu on merkittävä julkinen rakennus, joka leimaa Jätkäsaaren kaupunkikuvaa. Sijoitus valtavan Bunkkerin viereen onnistui, kun välitilaan syntyi värikäs liikuntapiha, Aarti kertoi.

Koulun ydin on avara kolmikerroksinen ”tori”, keskusaula, jota ympäröivät opetussolut, oleskelualueet, pienet vetäytymistilat ja väljät portaikot. Ylemmät vaaleat kerrokset ikäänkuin leijuvat. Kattoikkunat antavat lisävaloa.

Alimmassa kerroksessa on suuri katsomo ja näyttämö esityslaitteineen paitsi oppilaiden myös yleisön käyttöön.

Yksi lähtökohta oli luoda avaruutta, missä katse vaeltaa esteettä tilojen välillä. Näin oppilaat näkevät, mitä eri oppimispaikoissa tapahtuu, ja ehkä innostuvat uusista asioista. Väliverhoin tiloja voidaan rajata. Istuimet ja pöydät liikkuvat keveästi.

Koulun tilojen on oltava muuntautuvia. Lähivuosina siellä arvioidaan olevan kaikkiaan 800 peruskoululaista.

Avarrus Arkkitehdit Oy:n suunnittelema kalustus on kevyttä ja vaihtelevaa. Kirjaston tarjonta on vielä niukahko. Pieniä vetäytymistiloja on siellä täällä.

Emme tiedä, millaista on opetus 50 vuoden päästä, Aarti huomauttaa. Rakennuksen elinkaaritavoite on vähintään 100 vuotta.

Tekstiiliperinnettä neljännessä polvessa

– Nuoruutemme unelma oli kutoa Dora Jungin mallistoa, kertoo Jaana Hjelt, Lapuan Kankureiden markkinointijohtaja. Hän opiskeli Tampereella tekstiilialaa, tutustui Tampellan hienoon pellavatuotantoon ja sai puolisokseen neljännen polven kankurin Esko Hjeltin.

Nyt Lapuan Kankureiden mallistossa on Dora Jungin pöytäliinoja, mutta satoja muitakin tuotteita. Damylaiset ihastelivat niitä Katariinankadun myymälävierailulla 28.11.2019.

Myymälän monipuolista tarjontaa. Kuva Marita Almiala.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapuan Kankurit tunnetaan pellava- ja villatekstiileistä: huopia, pyyhkeitä, liinoja, huiveja, kylpytakkeja… Yrityksen perusti Juha Hjelt 1917, jacquardkoneita hankittiin 1973. Nykyiset omistajat ovat Jaana ja Esko Hjelt.

 

Vienti käynnistyi vuosikymmenen alussa. Nyt yli puolet tuotannosta menee maailmalle. Tokion myymälä on idän lippulaiva.

– Olemme astinlauta nuorille suunnittelijoille. Aalto-yliopiston opiskelijat käyvät kutomassa luonnostöitään. Moni heistä on päätynyt vakiosuunnittelijaksemme, Jaana Hjelt kertoo.

Kuumavesipullo Saimaannorppa

Jaana Hjelt korostaa tuotannon ekologisuutta ja vastuullisuutta. Ylijäämää ei synny, kun kudotaan määrämittaan. Jäämäpaloista valmistetaan pientuotteita, kuten pesulappuja ja pussukoita.

Pellava- ja villatekstiilit kestävät sukupolvesta toiseen. Kotimaisuus on vahva valtti.

Laadukasta ja linjakasta

Kutomisen opiskelu johti Johanna Gullichsenin tekstiilisuunnitteluun ja -yritykseen, johon damylaiset tutustuivat 14.11.2019.

Yrityksen toiminta alkoi vuonna 1989. Nyt yrityksen lippulaiva-myymälä on upeasti restauroidussa renessanssitalossa Helsingin Erottajalla.

Gullichsenin mallisto pohjautuu selkeään kuviointiin. Kankaat ovat kaksipuolisia täkänätekniikalla Pohjanmaalla tehtyjä. Mustavalkoisuus on klassikko, mutta luonnonläheisiä väriyhdistelmiä ja variaatioita graafisista kuvioista syntyy kokeilemalla eri kudontoja. Puuvilla, villa ja pellava ovat yleisimmät materiaalit. Italiasta tulevat silkit, joiden väritys heijastelee Venetsian laguuneja.

Reilut 30 damylaista ihasteli ja hypisteli Johanna Gullichsenin (kuvassa keskellä) tuotantoa.

Gullichsenin myymälästä löytää kaikkea kotiin: verhoilukankaita, mattoja, tyynyjä, tarjottimia, istuinalustoja, pyyhkeitä, servettejä ym. ym. On hattuja, kenkiä, laukkuja, penaaleja, pussukoita ja muuta pientavaraa. Kaikki talon linjakkaissa kuoseissa.

Kuva Marita Almiala

Yrityksen tärkeitä vientimaita ovat nyt Japani ja Korea, mutta myyntipisteitä on myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Syyskokous: jäsenet toteuttamaan toimintaa!

– Kannustamme jäseniämme osallistumaan DAMYn työryhmiin, hankkeisiin ja kampanjoihin, joilla tuetaan ystävämuseoita ja uuden museon syntyä, sanoi Maire Mattinen, DAMY ry:n puheenjohtaja, 13.11.2019 pidetyssä syyskokouksessa.

Yhdistyksen toimintasuunnitelma 2020 on täynnä toimintaa, tapahtumia ja projekteja. Kehitteillä on muun muassa uudentyyppisiä palvelupaketteja, temaattisia työpajoja ja ideointipalavereja. Tavoitteena on kasvattaa jäsenmäärää, joka on ollut melko vakio. Erityisenä kohderyhmänä ovat alan opiskelijat sekä kannattajajäsenet. Lue lisää Toimintasuunnitelma 2020.

  • Varainhankintaa tehostetaan laajentamalla verkostoja yrityssponsoreihin. Jäsenistö voi edistää myös nuorten aktivointia; edullinen nuorisojäsenyys on alle 30-vuotiaille.
  • Vapaaehtoistoimintaan osallistumista rohkaistaan. Kehitetään uusia toimintamalleja museoiden tueksi.
  • Painopiste vuonna 2020 on uuden arkkitehtuuri- ja designmuseohankkeen edistäminen. DAMYn perinteinen vuosilahjoitus ohjataan ensi vuonna tähän tarkoitukseen.

Uusia nimiä hallitukseen

Erovuoroisten tilalle DAMYn hallitukseen valittiin muotoilija Isa Kukkapuro-Enbom, sisustusarkkitehti Jutta Ylä-Mononen ja graafikko Aimo Katajamäki.

Vuoden damylaisiksi nimitettiin Leena Johansson-Rengen ja Kaija Kärpijoki. Onnittelemme ja kiitämme heitä ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä!

Poytakirja_syyskokous_2019
DAMY_ry_Toimintasuunnitelma_2020
DAMY_talousarvio_2020

————————————————
Kokouspaikka historiaa ja nykyaikaa

DAMYn syyskokous pidettiin Lauttasaaren kartanossa Helsingissä. Koneen Säätiön entisöimä rakennus vuodelta 1837 on ehdolla Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon saajaksi – pidetään peukkuja!

Lauttasaaren kartano

Arkkitehti SAFA Minna Lukander Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy:stä esitteli damylaisille kartanorakennuksen historiaa ja restaurointia. ”Fragmenteista ehjäksi” oli tutkimusmatka, joka alkoi 2016 ja valmistui keväällä 2018. Sen vaiheet on perusteellisesti ikuistettu kuvateokseen, joka ilmestyy Koneen Säätiön verkkosivuilla.

Lauttasaaren kartanon sisustus on tyylikästä nykyaikaa.

Rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kartano säilyi ulkopuolelta ennallaan, mutta koki sisältä täyden muutoksen. Konservaattori työsk enteli yhdessä arkkitehtuuri- ja sisustussuunnittelijoiden kanssa. Tilat kalustettiin toimitiloiksi. Nykytaidetta hankittiin. Kartanon puisto kunnostettiin ulkoilijoiden iloksi. Viereinen Punainen huvila 1790-luvun alusta on kahvila ja vapaa-ajan tila.

Keramiikkaa Fiskarsissa ja näyttelyitä Noormarkussa

Damylaisten retki Fiskarsiin ja Noormarkkuun alkoi varhain lauantaina 5.10.2010. Ensimmäinen pysäys oli professori Tuomo Siitosen suunnittelema Karin Widnäsin museo Fiskarsissa. Karin esitteli kesällä avatun museon kaksi kerrosta. Fiskarsista mukaan lähtivät Voyage-näyttelyn suunnittelijat Barbro Kulvik ja Antti Siltavuori.

Noormarkku oli ekskursion pääkohde. Villa Mairean 80-vuotisjuhlanäyttely käsitteli talossa vierailleiden taiteilijoiden töitä.

Villa Mairea

40-henkisestä ryhmästä toiset tutustuivat opastetusti Villa Maireaan, toiset perehtyivät Ahlström-konsernin historiaa käsittelevään Voyage-näyttelyyn – vuorotellen. Konserniin kuuluivat eri vaiheissa mm. Karhulan, Riihimäen ja Iittalan lasitehtaat, joiden tuotanto oli näyttelyn mielenkiintoista antia.

Voyage-näyttely

Matkanjohtaja Jari Jetsosta ilahdutti kohdata hänen lähes 30 vuotta sitten tekemänsä Villa Mairean pienoismalli, jonka hän luuli jo kadonneen. Pienoismalli kiersi aikanaan toistakymmentä vuotta eri Aalto-näyttelyissä pitkin maailmaa.

Päivän kruunasi Barbro Kulvikin ja Antti Siltavuoren johtama kierros Makkarakosken sahalla, jonka näyttelyarkkitehtejä he olivat Voyage-näyttelyn lisäksi. Sahan puurakennus on yhtä vaikuttava kuin Petäjäveden puukirkko.

Makkarakosken saha

Alvar Aaltoa uusin silmin

Maisemat ovat olennainen osa Alvar Aallon arkkitehtuuria. Tämä tutkimaton alue havainnollistuu Arkkitehtuurimuseon uudessa näyttelyssä Alvar Aallon jalostettu maisema. Näyttely on avoinna 12.4.2020 saakka.

Damylaisten ja Kasvitieteellisen puutarhan ystävien ennakkoesittelyssä museonjohtaja Reetta Heiskanen korosti, että näyttely on huipputapaus. ”Vuonna 2002 museomme sisältöalueet laajenivat maisema-arkkitehtuuriin. Koskaan ennen tätä aluetta ei ole esitelty yhtä laajalti. Paljon alkuperäismateriaalia on saatu Alvar Aalto -säätiöltä.”

Professori eremitus Tom Simons, näyttelyn isä, kertoi työskennelleensä Aallon toimistossa 60-luvulla. ”Maisema oli aina otettava huomioon.”  Hänen mukaansa kaikki Aaltoa käsittelevät kirjat keskittyvät rakennuksiin, mikään ei ole syventynyt ympäristöön.

– Näyttelyä luodessamme löysimme ainutlaatuisia tietoja, humaaneja visioita, joista Alvar Aaltoa ei aiemmin ole tunnettu, Simons kertoi.

– Lapsuus, suhde Ruotsiin, Välimeren yhteydet, vaikutteet islamilaisesta puutarhasta ja japanilaisuudesta ovat teemoja, jotka näkyivät Alvar Aallon suunnittelussa eri aikoina, kertoi näyttelyn kuraattori Teija Isohauta.

Aalto oli vihreä!

Säynätsalon kunnantalo

Arkkitehtuurimuseon näyttely esittelee 14 kohdetta, jotka havainnollistavat Aallon viherajattelua.

  • Maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta Aalto käsitteli rakennusten lähiympäristöä sisätilojen laajentumana. Hän puhui viherverkostoista ja elävän luonnon läsnäolosta.
  • Lapsuudesta tuli luonnon, metsän, puiden, kallioiden ja kivien mukanaolo, Välimeren maista viljely ja tavallisen elämän näkökulma. Islamilaisuutta edustavat suljetut pihat ja vesikanaalit. Vesiaiheita Aaltokin suosi runsaasti! Japanilaisuutta henkii monien töiden detaljimaisuus.
  • Maanmittaus oli tullut isän kautta tutuksi. Maaston muodot olivat Aallon asemaakaavasuunnittelun lähtökohta. Hän piti erityisen tärkeänä säilyttää puusto. Metsät, kalliot, järvet, polut olivat luontoa, johon rakennukset oli yhdistettävä. Ajan ja kasvullisuuden myötä rakennus saa muotonsa, Aalto uskoi.

 

 

 

Jyväskylän yliopiston kampus

jäsenkysely

 

Maljat Saarisille 20.8.2019

Miksi juuri 20.8. – katso jutun lopusta!

Damyn #uusimuseomaljat 20.8.2019 aloitettiin tutustumalla Teepaviljonkiin Designmuseon edustalla. Designmuseon yhteistyöpäällikkö Piia Lehtinen esitteli ainutkertaisen puurakennelman syntyä. Toteutuksesta vastasivat Aalto-yliopiston ja University of Westminsterin arkkitehtiopiskelijat.  Arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat puisen paviljongin Designmuseon eteen

DAMYn pj. Maire Mattinen ja Pia Lehtinen

 

– Paviljonki on englantilaisen teen juonnin kulttuuria, toisaalta se on avoin, salliva tila oleilulle. Olen nähnyt koiratreffejä ja syntymäpäiväjuhlia. Sateella paviljonki on ollut täpötäynnä turisteja.

Uudenmuseon maljat kohotettiin Arkkitehtuurimuseossa. Tervetulopuheessaan museonjohtaja Reetta Heiskanen kertoi, että uusimuseohanke etenee hyvässä yhteistyössä ao. ministereiden kanssa. Museonjohtaja Jukka Savolainen kuvaili hanketta triathloniksi. Spurtin jälkeen edessä on monta pitkänmatkan vaihetta. Valtion budjettiratkaisut määrittävät etenemisen.

– Miehekästä juoruilua Saarisista, lupasi Rakennustaiteen säätiön puheenjohtaja FT Timo Tuomi. Monipuolinen valokuvakokoelma esitteli mm. perhettä tekemässä pienoismalleja, isä Elielin ja poika Eeron suhdetta sekä Saaristen toimistoja, työskentelyä, huomionosoituksia ja merkkipaaluja.

Yliarkkitehti Sirkkaliisa Jetsonen ja valokuvaaja Jari Jetsonen löytöretkeilivät Eliel ja Eero Saarisen parissa vuosien ajan Amerikasta Suomen kautta Venäjän Karjalaan. Heidän esittelemänsä kuvakokoelma sisältää kesähuviloita, pientaloja, teollisuuslaitoksia, kirkkoja, lentokenttäterminaaleja, pääkonttoreita ym. rakennuksia. Kuuluisimpia lienevät Dulles International Airport, TWA Terminal, Vassar College ja Gateway Arch St. Louis.

Amerikkalaisten suhtautumista Eliel ja Eero Saariseen sekä omia kokemuksiaan ja muistojaan kuvaili arkkitehti, damylainen Pirkko-Liisa Schulman, joka opiskeli arkkitehtuuria Yalen yliopistossa 70-luvulla. Siellä hänet nostettiin jopa Saaristen sukulaiseksi, Suomesta kun tuli. Aiemmin Saaristen tuotantoa pidettiin siellä jopa nolona, mutta sittemmin sitä alettiin todella arvostaa, Schulman kertoi.

Eliel Saarinen syntyi 20.8.1873, poikansa Eero Saarinen 20.8.1910.

Kulttuurihistoriaa Itä-Uudenmaan tyyliin

Damyn kesäretkellä 30 jäsentä ja opas suuntasivat lauantaina 8.6. Itä-Uudellemaalle. Oppaana toimi 1800-luvun antiikin ja tyylihistorian asiantuntija Bernd Morelius.
Tutustuimme Tervikin kartanoon Pernajassa, jonka historia alkaa vuodesta 1636. Nykyinen päärakennus on 1730-luvulta. Tila on säilynyt saman suvun hallussa, vaikka sukunimet ovat muuttuneet avioliittojen myötä. Kartanon empire-sisustus ja muotokuvakokoelma ovat ainutlaatuisia.

Tervikin kartano sekä kartanon sivurakennus. Kuvat Maija Kasvio

Porvoossa tutustuimme vanhan Raatihuoneen (vuodelta 1764, Suomen vanhin) ja nykyisen Porvoon museon (vuodelta 1897) / Itä-Uudenmaan maakuntamuseon (1984) historiaan. Museon kokoelma on laaja, mm. Alfred Edelfeldtiä, Iris-tehtaan keramiikkaa ja Saara Hopeaa. Kesänäyttelyn taiteilija on porvoolainen ekspressionisti Valle Rosenberg (1891−1919).

Kuvat Marita Almiala

Lopuksi tutustuimme sisustusarkkitehti, muotoilija, taideasiantuntija Tauno ja Liisa Tarnan kotiin (Virva Valtarin artikkelikuva ylinnä) ja pihapiiriin, Solitanderska Gårdeniin Porvoon tuomiokirkon torin laidalla. Pihapiirin vanhin talo on 1760-luvulta. Tarnat ovat korjanneet ja restauroineet rakennuksia aikakauden materiaalien ja työtapojen ehdoilla. Heille myönnettiin Museoviraston 2018 Kulttuuriperintövuoden palkinto.

Solitanderska Gården. Kuva Maija Kasvio

Tauno Tarna kertoo talonsa historiasta. Kuvat Marja Kauppinen ja Maisa Skyttä

Tapaamme Tauno Tarnan myös syksyllä, jolloin hän pitää damylaisille luennon pihapiirin puutalojen säilyttävästä kunnostuksesta ja työtavoista.