Kategoria: Etusivu

Intohimona keräily

Tuttuja kotikaapista tai lehtikuvista? Desigmuseon uusi näyttely designin keräilystä tarjoaa ihmettelyn ja ihailun aiheita; esillä on 500–600 esinettä yksityiskeräilijöiden kokoelmista. Yllä olevassa artikkelikuvassa on Arabian Fennia- ja Kaleva-koristeisia maljakoita Liisa ja John Herwigin kokoelmasta.

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen avasi näyttelyn. Hän kertoi, että uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo on työn alla opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Näyttely Keräilijät ja kokoelmat sisältää niin näytteitä arvokkaista designkokoelmista kuin viime vuosikymmenien käyttöesineistä. Esillä on pääasiassa modernia suomalaista muotoilua. Yksityishenkilöiden keräilykokoelmat eivät yleensä ole näin nähtävillä.

– Designmuseon omista kokoelmista on tuotu 1880-luvulta periytyviä harvinaisia kulttiesineitä, kertoi näyttelyn kuraattori Harri Kivilinna damylaisten ennakkoesittelyssä.

Keramiikkaharvinaisuuksia Designmuseon kokoelmista.

Esineistön kautta kerrotaan keräilyn motiiveista. Näyttelytekstit kannattaa tutkia: millä tavoin muotoilua kerätään, miten kokoelmat syntyvät, miksi jostakin esineestä tulee himoittu. Pikkutekstit avaavat myös esineiden historiaa.

– Keräilyn motiivi voi olla niin esineen harvinaisuus, laatu kuin arvo. Joku haluaa mahdollisimman kattavan kokoelman tietyn suunnittelijan tai valmistajan tuotantoa. Yhteistä on intohimo keräilyyn ja mielihyvä toivotun esineen saamisesta, Kivilinna totesi.

Näyttelyssä on ihailtavana Kyösti Kakkosen ainutlaatuinen kokoelma mm. Gunnel Nymanin muotoilua. Kakkosen tavoitteena on säilyttää ja tuoda takaisin kotimaahan hienoimmat suomalaiset muotoiluesineet.

Näytteitä Iivari Viilomaan lasikokoelmasta.

Otos Alvar Aallon esineistöä on Chaim ”Poju” ja Anita Zabludowiczin kokoelmassa. Muiden muassa Pirkko Paananen on kerännyt laajalti Oiva Toikan lasitaidetta, Tuomas Sopanen ryijyjä ja tekstiileitä, Jyrki Kippola laseja ja Juhani Lemmetti Kukkapuron tuoleja. Liisa ja John Herwig keräsivät Arabian Fennia-esineistöä pääosin USA:ssa.

 

Arkisia käyttöesineitä

Kodin tai mummolan kaapeissa, kirpputoreilla ja huutokaupoissa piileskelee esineitä, joista kuka tahansa voi aloittaa keräilyn.

Kerätä voi vaikkapa tiikki-esineitä, muoviastioita, teräspannuja, emalikattiloita, snapsilaseja, muumimukeja tai lenkkikenkiä. Näistä kaikista on Desigmuseossa kattavasti näytteitä.

Suosittuja Arabian kannuja on näyttelyvitriinissä 300 erilaista. Virve ja Heikki Mattilalla on kokoelmassaan kaikkiaan yli 1 200 kannua.

16.11.2019 Muotoilun juhlapäivä klo 11–18

Asiantuntijat tunnistavat Arabian, Iittalan ja Nuutajärven esineitä. Paikalla on tavattavissa näyttelyyn osallistuvia keräilijöitä. Lue lisää designmuseon tapahtumat.

8.2.2020 Muotoilun juhlapäivä vol.2 ja 25.2.2020 Designilta keräilijöiden tyyliin.

Retki Höyhensaarelle

Toimitusjohtaja Matias Kotkasaari

Damylaiset tutustuivat Joutsen Finlandin tehtaaseen Riihimäellä 23.10.2019.

Nuori toimitusjohtaja (jo neljäs sukupolvi) Matias Kotkasaari valotti yrityksen yli 80-vuotista historiaa. Saimme kuulla, miten yritys on laajentunut kansainväliseksi – mallistoja myydään ympäri maailman. Seurasimme pari vuotta sitten valmistuneessa tehtaassa untuvapeitteiden ja -tyynyjen valmistusta. Untuvatakit ja -asusteet valmistetaan omassa tehtaassa Virossa.

Untuvan puhdistustekniikka on huippuunsa hiottu ja vaativa. Joutsenelle on myönnetty Allergia- ja Astmaliiton hyväksymistunnus.

Joutsenen takkimallistot ovat vuosikausia olleet eturivin suomalaisten vaatesuunnittelijoiden tekemiä, kertoi suunnittelun koordinaattori Eija Engblom.

Untuvan allergiakäsittely vaatii kaksi erikoispesua.

Hän paljasti hyvän untuvatakin salaisuuksia, kuten säihin sopivia grammamääriä. Selvisi, mikä laadukkaassa untuvatuotteessa maksaa ja miksi.

Joutsenen tuotantoa leimaavat ympäristötietoinen materiaalihankinta, lähivalmistus, runsas käsityö sekä funktionaalinen ja ajan virtaa seuraava muotoilu.

 

Keramiikkaa Fiskarsissa ja näyttelyitä Noormarkussa

Damylaisten retki Fiskarsiin ja Noormarkkuun alkoi varhain lauantaina 5.10.2010. Ensimmäinen pysäys oli professori Tuomo Siitosen suunnittelema Karin Widnäsin museo Fiskarsissa. Karin esitteli kesällä avatun museon kaksi kerrosta. Fiskarsista mukaan lähtivät Voyage-näyttelyn suunnittelijat Barbro Kulvik ja Antti Siltavuori.

Noormarkku oli ekskursion pääkohde. Villa Mairean 80-vuotisjuhlanäyttely käsitteli talossa vierailleiden taiteilijoiden töitä.

Villa Mairea

40-henkisestä ryhmästä toiset tutustuivat opastetusti Villa Maireaan, toiset perehtyivät Ahlström-konsernin historiaa käsittelevään Voyage-näyttelyyn – vuorotellen. Konserniin kuuluivat eri vaiheissa mm. Karhulan, Riihimäen ja Iittalan lasitehtaat, joiden tuotanto oli näyttelyn mielenkiintoista antia.

Voyage-näyttely

Matkanjohtaja Jari Jetsosta ilahdutti kohdata hänen lähes 30 vuotta sitten tekemänsä Villa Mairean pienoismalli, jonka hän luuli jo kadonneen. Pienoismalli kiersi aikanaan toistakymmentä vuotta eri Aalto-näyttelyissä pitkin maailmaa.

Päivän kruunasi Barbro Kulvikin ja Antti Siltavuoren johtama kierros Makkarakosken sahalla, jonka näyttelyarkkitehtejä he olivat Voyage-näyttelyn lisäksi. Sahan puurakennus on yhtä vaikuttava kuin Petäjäveden puukirkko.

Makkarakosken saha

Alvar Aaltoa uusin silmin

Maisemat ovat olennainen osa Alvar Aallon arkkitehtuuria. Tämä tutkimaton alue havainnollistuu Arkkitehtuurimuseon uudessa näyttelyssä Alvar Aallon jalostettu maisema. Näyttely on avoinna 12.4.2020 saakka.

Damylaisten ja Kasvitieteellisen puutarhan ystävien ennakkoesittelyssä museonjohtaja Reetta Heiskanen korosti, että näyttely on huipputapaus. ”Vuonna 2002 museomme sisältöalueet laajenivat maisema-arkkitehtuuriin. Koskaan ennen tätä aluetta ei ole esitelty yhtä laajalti. Paljon alkuperäismateriaalia on saatu Alvar Aalto -säätiöltä.”

Professori eremitus Tom Simons, näyttelyn isä, kertoi työskennelleensä Aallon toimistossa 60-luvulla. ”Maisema oli aina otettava huomioon.”  Hänen mukaansa kaikki Aaltoa käsittelevät kirjat keskittyvät rakennuksiin, mikään ei ole syventynyt ympäristöön.

– Näyttelyä luodessamme löysimme ainutlaatuisia tietoja, humaaneja visioita, joista Alvar Aaltoa ei aiemmin ole tunnettu, Simons kertoi.

– Lapsuus, suhde Ruotsiin, Välimeren yhteydet, vaikutteet islamilaisesta puutarhasta ja japanilaisuudesta ovat teemoja, jotka näkyivät Alvar Aallon suunnittelussa eri aikoina, kertoi näyttelyn kuraattori Teija Isohauta.

Aalto oli vihreä!

Säynätsalon kunnantalo

Arkkitehtuurimuseon näyttely esittelee 14 kohdetta, jotka havainnollistavat Aallon viherajattelua.

  • Maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta Aalto käsitteli rakennusten lähiympäristöä sisätilojen laajentumana. Hän puhui viherverkostoista ja elävän luonnon läsnäolosta.
  • Lapsuudesta tuli luonnon, metsän, puiden, kallioiden ja kivien mukanaolo, Välimeren maista viljely ja tavallisen elämän näkökulma. Islamilaisuutta edustavat suljetut pihat ja vesikanaalit. Vesiaiheita Aaltokin suosi runsaasti! Japanilaisuutta henkii monien töiden detaljimaisuus.
  • Maanmittaus oli tullut isän kautta tutuksi. Maaston muodot olivat Aallon asemaakaavasuunnittelun lähtökohta. Hän piti erityisen tärkeänä säilyttää puusto. Metsät, kalliot, järvet, polut olivat luontoa, johon rakennukset oli yhdistettävä. Ajan ja kasvullisuuden myötä rakennus saa muotonsa, Aalto uskoi.

 

Jyväskylän yliopiston kampus

 

Maljat Saarisille 20.8.2019

Miksi juuri 20.8. – katso jutun lopusta!

Damyn #uusimuseomaljat 20.8.2019 aloitettiin tutustumalla Teepaviljonkiin Designmuseon edustalla. Designmuseon yhteistyöpäällikkö Piia Lehtinen esitteli ainutkertaisen puurakennelman syntyä. Toteutuksesta vastasivat Aalto-yliopiston ja University of Westminsterin arkkitehtiopiskelijat.  Arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat puisen paviljongin Designmuseon eteen

DAMYn pj. Maire Mattinen ja Pia Lehtinen

 

– Paviljonki on englantilaisen teen juonnin kulttuuria, toisaalta se on avoin, salliva tila oleilulle. Olen nähnyt koiratreffejä ja syntymäpäiväjuhlia. Sateella paviljonki on ollut täpötäynnä turisteja.

Uudenmuseon maljat kohotettiin Arkkitehtuurimuseossa. Tervetulopuheessaan museonjohtaja Reetta Heiskanen kertoi, että uusimuseohanke etenee hyvässä yhteistyössä ao. ministereiden kanssa. Museonjohtaja Jukka Savolainen kuvaili hanketta triathloniksi. Spurtin jälkeen edessä on monta pitkänmatkan vaihetta. Valtion budjettiratkaisut määrittävät etenemisen.

– Miehekästä juoruilua Saarisista, lupasi Rakennustaiteen säätiön puheenjohtaja FT Timo Tuomi. Monipuolinen valokuvakokoelma esitteli mm. perhettä tekemässä pienoismalleja, isä Elielin ja poika Eeron suhdetta sekä Saaristen toimistoja, työskentelyä, huomionosoituksia ja merkkipaaluja.

Yliarkkitehti Sirkkaliisa Jetsonen ja valokuvaaja Jari Jetsonen löytöretkeilivät Eliel ja Eero Saarisen parissa vuosien ajan Amerikasta Suomen kautta Venäjän Karjalaan. Heidän esittelemänsä kuvakokoelma sisältää kesähuviloita, pientaloja, teollisuuslaitoksia, kirkkoja, lentokenttäterminaaleja, pääkonttoreita ym. rakennuksia. Kuuluisimpia lienevät Dulles International Airport, TWA Terminal, Vassar College ja Gateway Arch St. Louis.

Amerikkalaisten suhtautumista Eliel ja Eero Saariseen sekä omia kokemuksiaan ja muistojaan kuvaili arkkitehti, damylainen Pirkko-Liisa Schulman, joka opiskeli arkkitehtuuria Yalen yliopistossa 70-luvulla. Siellä hänet nostettiin jopa Saaristen sukulaiseksi, Suomesta kun tuli. Aiemmin Saaristen tuotantoa pidettiin siellä jopa nolona, mutta sittemmin sitä alettiin todella arvostaa, Schulman kertoi.

Eliel Saarinen syntyi 20.8.1873, poikansa Eero Saarinen 20.8.1910.

Kulttuurihistoriaa Itä-Uudenmaan tyyliin

Damyn kesäretkellä 30 jäsentä ja opas suuntasivat lauantaina 8.6. Itä-Uudellemaalle. Oppaana toimi 1800-luvun antiikin ja tyylihistorian asiantuntija Bernd Morelius.
Tutustuimme Tervikin kartanoon Pernajassa, jonka historia alkaa vuodesta 1636. Nykyinen päärakennus on 1730-luvulta. Tila on säilynyt saman suvun hallussa, vaikka sukunimet ovat muuttuneet avioliittojen myötä. Kartanon empire-sisustus ja muotokuvakokoelma ovat ainutlaatuisia.

Tervikin kartano sekä kartanon sivurakennus. Kuvat Maija Kasvio

Porvoossa tutustuimme vanhan Raatihuoneen (vuodelta 1764, Suomen vanhin) ja nykyisen Porvoon museon (vuodelta 1897) / Itä-Uudenmaan maakuntamuseon (1984) historiaan. Museon kokoelma on laaja, mm. Alfred Edelfeldtiä, Iris-tehtaan keramiikkaa ja Saara Hopeaa. Kesänäyttelyn taiteilija on porvoolainen ekspressionisti Valle Rosenberg (1891−1919).

Kuvat Marita Almiala

Lopuksi tutustuimme sisustusarkkitehti, muotoilija, taideasiantuntija Tauno ja Liisa Tarnan kotiin (Virva Valtarin artikkelikuva ylinnä) ja pihapiiriin, Solitanderska Gårdeniin Porvoon tuomiokirkon torin laidalla. Pihapiirin vanhin talo on 1760-luvulta. Tarnat ovat korjanneet ja restauroineet rakennuksia aikakauden materiaalien ja työtapojen ehdoilla. Heille myönnettiin Museoviraston 2018 Kulttuuriperintövuoden palkinto.

Solitanderska Gården. Kuva Maija Kasvio

Tauno Tarna kertoo talonsa historiasta. Kuvat Marja Kauppinen ja Maisa Skyttä

Tapaamme Tauno Tarnan myös syksyllä, jolloin hän pitää damylaisille luennon pihapiirin puutalojen säilyttävästä kunnostuksesta ja työtavoista.

Arkkitehdin kynästä

Helsinki-päivänä 12.6. avattiin Arkkitehtuurimuseossa näyttely Eric Adlercreutz: Arkkitehdin kynä kohtaa paperin.

Arkkitehti Eric Adlercreutz ja museonjohtaja Reetta Heiskanen

Näyttely korostaa käsin piirtämisen tärkeyttä olematta kuitenkaan protesti tietokoneavusteista suunnittelua vastaan, toteaa arkkitehti Eric Adlercreutz. Käsin piirtäminen synnyttää syvemmät muistin luokat. Piirtäessään ihminen keskittyy yhteen pisteeseen, jolloin motoriset, mentaaliset ja visuaaliset tunteet vahvistavat kokemusta.

Näyttelykuraattori FT Juha-Heikki Tihinen tiivistää ajatuksen: ”Piirroksissa nousee esiin käsin ajatteleminen… Piirtäminen on materiaalista ja käytännöllistä filosofiaa. Se on myös viivoja paperilla tai mustaa valkoisella. Eräänlainen maailman luominen, kun musta ja valkoinen erotetaan toisistaan, ja samalla avautuu uusi maailma ja todellisuus”.

Matkaluonnokset muodostavat tärkeän osan Eric Adlercreutzin näyttelystä. Hän työskenteli kuusi vuotta Alvar Aallon toimistossa ja kertoi, että siellä oli aina ikkuna auki Italiaan. Kuvassa Assisi Convento di S Domiano, Assisi, Eric Adlercreutz 2014

Näyttelyn pohjalta on Rakennustieto Oy julkaissut myös upean kirjan. Kuten museonjohtaja Reetta Heiskanen asian ilmaisee: ”Kauniisti kuvitettu katalogi toivon mukaan säilyy lukijoiden kahvipöydällä pitkään ja kiireettömästi”.

 

Keidas keskellä Kaisaniemeä

Damylaiset evoluutiopuussa

 

Intendentti Mikko Piirainen (LUOMUS) ja maisema-arkkitehti Gretel Hemgård esittelivät Evoluutiopuun haaroja. Taivasta vasten piirtyy Kasvutieteellisen puutarhan vanhin puu, lehtikuusi.

Kouluajan kasvioppi meni paljolti uusiksi, kun tutustuimme Kaisaniemen kasvitieteelliseen ulkopuutarhaan. Uusi evoluutiopuu esittelee kasvien kehityshistoriaa havainnollisesti.

Noppakiviset polut johdattavat kävijän istutuslaatikolta toiselle ja perehdyttävät kasvien luokittelujärjestelmään. Lähtökohta ovat elävät fossiilit satojenmiljoonien vuosien takaa. Perimäaineksen eli DNA:n ja tietokoneanalyysien avulla luokitellaan ja sijoitetaan kasvit järjestykseen: suku > heimo > lohko > luokka > kaari > eliökunta.

Tietenkin tutustutaan kasvien nimiin ja ihaillaan niiden kukoistusta –  keidas kotipuutarhurille!

Puutarhassa on noin 700 lajia ja lisää tulossa. Selkeät reititykset ja opasteet kattavat noin neljän hehtaarin ulkopuutarhan, johon on vapaa pääsy. Kierrätetyistä lohkareista rakennettu kivikkopuutarha on suosittu istuskelupaikka.

Ulkopuutarhan suunnittelussa on otettu huomioon paitsi Museoviraston ohjeet myös Helsingin kaupungin Kaisaniemen puiston uudistushanke. Siksi evoluutiopuun tyvi on sijoitettu paikalle, johon tulevaisuudessa nousee uusi pääportti puistoon.

Innokkaat damylaiset tutkimassa kasvimaailman saloja.

 

Entisestä Atlas-pankista Epicenter

Arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela voittivat arkkitehtuurikilpailun ja suunnittelivat Atlas-pankin pääkonttorin, joka valmistui v.1929.

Komean punatiilisen funkkisrakennuksen Mikonkatu 9:ssä valmistumisen jälkeen liikepankki meni pian konkurssiin ja liitettiin mm. Helsingin Osakepankkiin.

Monien vaiheiden jälkeen pankkisalissa on toiminut esimerkiksi elokuvateatteri Bio Rea ja elokuvaohjaaja Renny Harlinin Planet Hollywood.

Nyt kiinteistön omistaa Ilmarinen, joka tilasi saneerausprojektin arkkitehti ja sisustusarkkitehti Jari Inkiseltä /Gullsten-Inkinen Oy.

Kahdeksankerroksisen rakennuksen talotekniikka, pintamateriaalit ja kalusteet on uusittu muuntojoustaviksi, nykytarpeet täyttäviksi toimitiloiksi. Saneeraus valmistui vuonna 2018.

 


Vanhassa pankkisalissa on korkeutta kaksi kerrosta, ja sen akustiikkaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Funkkisrakennus on suojeltu, mikä asetti tiukat ehdot tehtyihin muutoksiin.

Nykyinen käyttäjä on yhteisöllistä työtilaa tarjoava toimija, jonka liiketoiminta perustuu vuorovaikutukselle vuokralaisten kesken. Katutasossa on ravintola ja kellarikerroksessa maksullinen pyöräparkki.

Tulevaisuuden tekemisen museo – me teemme sen!

DAMY Talks 2 keräsi 17.4.2019 reilut 80 osallistujaa Helsingin kaupungintalon uudistuneeseen aulaan teemalla ”Minkälainen on meidän museo”. Toistakymmentä panelistia esittivät näkemyksiään uudesta museokonseptista. Loppulauselma oli ”Me teemme sen”.

Poimintoja puheenvuoroista

Opetushallituksen Ulla Teräs ja Demoksen Outi Kuittinen ovat olleet mukana museon konseptityössä viime syksystä. Työ kiteytyi äsken julkaistuun kirjaseen Tulevaisuuden tekemisen museo. Työhön osallistui yli 250 henkilöä.

Mikä tekee museosta maailman parhaan?
Maailmalta puuttuu arkkitehtuurin ja designin yhdistävä museo

Puhujat korostivat käyttäjälähtöisyyttä, kokemuksellisuutta, uusia esittelytapoja ja uutta teknologiaa.

Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen toppuutteli: vielä odotetaan valtion ja kaupungin päätöksiä, sitten edetään.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen esitti, että uusi museo on mahdollisuus suomalaisen designin ja arkkitehtuurin ”renessanssiin”, toimia katalysaattorina 50-60-luvun saavutusten jatkoon.

”Minun museoni” -paneelissa pohdittiin museon sisältöä:
mitä, kenelle, miten ja miksi

Jaana Räsänen kertoi Museoliiton tutkimuksesta, jonka mukaan lasten ja nuorten mielestä nykyiset museot ovat vääränlaisia. He haluavat enemmän historiaa, esille enemmän asioita ja rohkeaa mieleen jäävää tilaa.

Lily Diazin mielestä museon tehtäviä on lisätä hyvinvointia, osallistumista, mukanaoloa ja tarjota alusta oppimiseen ja muistamiseen. Tieto, kokemus ja kommunikaatio ovat onnistumisen edellytyksiä.

– Ulkomaisissa museoissa on huomattavan avarat tilat, joihin mahtuu paljon eri yleisöjä häiritsemättä toisiaan, kertoi Jaana Räsänen. – Ja esimerkiksi uudessa Dundee-museossa koko henkilöstö on todella opiskellut museon rakennusvaiheet ja näyttelyt, sisäistänyt tarinat ja osaa kertoa ne kävijöille elävästi.

”Enemmän kuin museo” -teema pohditutti vaikuttavuutta

– Museo on enemmän kuin käyttäjäkokemus, totesi Ville Tikka. On tutkittava todelliset seuraukset, määritettävä museon yhteiskunnallinen rooli.

– Hyvä arkkitehtuuri on perusoikeutemme, tivasi arkkitehti Eero Lundén. – Iso kysymys on, miten avaudumme muille yhteiskunnallisille alueille. Uusi museo on tilaus sivistävälle keskustelulle. On katsottava moneen suuntaan: menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen.
– Arkkitehtuurilla on iso merkitys, verrataanpa Oodia ja vaikkapa Prisma-marketteja. Uusi museo pitää kytkeä elävään urbaaniin ympäristöömme, Lundén korosti.

Mikko Leistin kommentti: pitää antaa tilaa tulevaisuudelle, luotava mahdollisuus muuttua, ei tiukkaan sidottuja tilaratkaisuja.

Tiina Merisalo pohti museon kohderyhmiä: mitä erilaisimmatt ihmiset! Pystyttävä rakentamaan erilaisia vaikuttavuuksia. On muistettava museon perinteiset tehtävät, mutta myös uudenlaiset. Valtakunnallisen vastuumuseon on ratkottava, miten saada koko Suomi mukaan.

– Uuden museon asiakaslupaus ratkaisee menestymisen. Museo on ensi sijassa helsinkiläisille ja muille suomalaisille, Stuba Nikula huomautti. – Samalla ulkomaisetkin kävijät kiinnostuvat. Museoilla on syvällinen tehtävä kuten kirjastoillakin. Oodi kertoo uudesta kirjastolaista ja sen yhteiskunnallisista tavoitteista. Mitä uusi museolaki tavoittelee, sitä on syytä tutkia.

Yleisöä puhututti uuden museon suunnittelun spiraalimaisuus. Valmistelua on tehty vain pienessä piirissä? Museonjohtaja Jukka Savolainen kiisti. Hankkeen valmistelussa ja esittelyissä on ollut mukana lukuisia poliittisia, yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taiteellisia tahoja ja organisaatioita. Kun on saatu päätös museon toteutumisesta, edessä on laajaa osallistamista.

Tilaisuuden juontaja arkkitehti Esa Laaksonen kiteytti: ”Nyt on tarpeen ylittää kompromissit, aika suunnitella uusi museo intohimolla. Me teemme uuden museon.”

DAMY talks2 -seminaarin ohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote uudesta museosta