Kategoria: DAMY-tapahtuma

Arkkitehdin kynästä

Helsinki-päivänä 12.6. avattiin Arkkitehtuurimuseossa näyttely Eric Adlercreutz: Arkkitehdin kynä kohtaa paperin.

Arkkitehti Eric Adlercreutz ja museonjohtaja Reetta Heiskanen

Näyttely korostaa käsin piirtämisen tärkeyttä olematta kuitenkaan protesti tietokoneavusteista suunnittelua vastaan, toteaa arkkitehti Eric Adlercreutz. Käsin piirtäminen synnyttää syvemmät muistin luokat. Piirtäessään ihminen keskittyy yhteen pisteeseen, jolloin motoriset, mentaaliset ja visuaaliset tunteet vahvistavat kokemusta.

Näyttelykuraattori FT Juha-Heikki Tihinen tiivistää ajatuksen: ”Piirroksissa nousee esiin käsin ajatteleminen… Piirtäminen on materiaalista ja käytännöllistä filosofiaa. Se on myös viivoja paperilla tai mustaa valkoisella. Eräänlainen maailman luominen, kun musta ja valkoinen erotetaan toisistaan, ja samalla avautuu uusi maailma ja todellisuus”.

Matkaluonnokset muodostavat tärkeän osan Eric Adlercreutzin näyttelystä. Hän työskenteli kuusi vuotta Alvar Aallon toimistossa ja kertoi, että siellä oli aina ikkuna auki Italiaan. Kuvassa Assisi Convento di S Domiano, Assisi, Eric Adlercreutz 2014

Näyttelyn pohjalta on Rakennustieto Oy julkaissut myös upean kirjan. Kuten museonjohtaja Reetta Heiskanen asian ilmaisee: ”Kauniisti kuvitettu katalogi toivon mukaan säilyy lukijoiden kahvipöydällä pitkään ja kiireettömästi”.

Keidas keskellä Kaisaniemeä

Damylaiset evoluutiopuussa

Intendentti Mikko Piirainen (LUOMUS) ja maisema-arkkitehti Gretel Hemgård esittelivät Evoluutiopuun haaroja. Taivasta vasten piirtyy Kasvutieteellisen puutarhan vanhin puu, lehtikuusi.

Kouluajan kasvioppi meni paljolti uusiksi, kun tutustuimme Kaisaniemen kasvitieteelliseen ulkopuutarhaan. Uusi evoluutiopuu esittelee kasvien kehityshistoriaa havainnollisesti.

Noppakiviset polut johdattavat kävijän istutuslaatikolta toiselle ja perehdyttävät kasvien luokittelujärjestelmään. Lähtökohta ovat elävät fossiilit satojenmiljoonien vuosien takaa. Perimäaineksen eli DNA:n ja tietokoneanalyysien avulla luokitellaan ja sijoitetaan kasvit järjestykseen: suku > heimo > lohko > luokka > kaari > eliökunta.

Tietenkin tutustutaan kasvien nimiin ja ihaillaan niiden kukoistusta – keidas kotipuutarhurille!

Puutarhassa on noin 700 lajia ja lisää tulossa. Selkeät reititykset ja opasteet kattavat noin neljän hehtaarin ulkopuutarhan, johon on vapaa pääsy. Kierrätetyistä lohkareista rakennettu kivikkopuutarha on suosittu istuskelupaikka.

Ulkopuutarhan suunnittelussa on otettu huomioon paitsi Museoviraston ohjeet myös Helsingin kaupungin Kaisaniemen puiston uudistushanke. Siksi evoluutiopuun tyvi on sijoitettu paikalle, johon tulevaisuudessa nousee uusi pääportti puistoon.

Innokkaat damylaiset tutkimassa kasvimaailman saloja.

Entisestä Atlas-pankista Epicenter

Arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela voittivat arkkitehtuurikilpailun ja suunnittelivat Atlas-pankin pääkonttorin, joka valmistui v.1929.

Komean punatiilisen funkkisrakennuksen Mikonkatu 9:ssä valmistumisen jälkeen liikepankki meni pian konkurssiin ja liitettiin mm. Helsingin Osakepankkiin.

Monien vaiheiden jälkeen pankkisalissa on toiminut esimerkiksi elokuvateatteri Bio Rea ja elokuvaohjaaja Renny Harlinin Planet Hollywood.

Nyt kiinteistön omistaa Ilmarinen, joka tilasi saneerausprojektin arkkitehti ja sisustusarkkitehti Jari Inkiseltä /Gullsten-Inkinen Oy.

Kahdeksankerroksisen rakennuksen talotekniikka, pintamateriaalit ja kalusteet on uusittu muuntojoustaviksi, nykytarpeet täyttäviksi toimitiloiksi. Saneeraus valmistui vuonna 2018.

Vanhassa pankkisalissa on korkeutta kaksi kerrosta, ja sen akustiikkaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Funkkisrakennus on suojeltu, mikä asetti tiukat ehdot tehtyihin muutoksiin.

Nykyinen käyttäjä on yhteisöllistä työtilaa tarjoava toimija, jonka liiketoiminta perustuu vuorovaikutukselle vuokralaisten kesken. Katutasossa on ravintola ja kellarikerroksessa maksullinen pyöräparkki.

Helsingin yliopiston restaurointihanke

Yliopiston päärakennuksen hillitty värikirjo kertoo paljon rakennuksen vaiheista

Mitä jos Senaatintoria reunustaisivat keltaisen tuomiokirkon ja Valtioneuvoston linnan ohella Yliopiston valkoinen päärakennus, jollainen se asiakirjojen mukaan oli Engelin jäljiltä 1832? Millaista vuoropuhelua käyvätkään Valtioneuvoston linnan korinttilainen järjestelmä ja Yliopiston päärakennuksen joonialaiset pylväät?

Engelin vestibyyli

Arkkitehti Kati Winterhalterin opastamana pääsimme kurkistamaan yliopiston historiaan ja sen juhlallisimpiin tiloihin. Aloitimme Senaatintorin puoleiselta sisäänkäynniltä ja tunsimme pienuutemme ulko-ovia aukoessamme. Katin sanoin tämä on ”kehomuistiin hitsautuva” kokemus. 23 innokasta damylaista yritti valoisassa vestibyylissä aistia, millainen kolmikerroksinen aula onkaan ollut Engelin aikaan, kun nykyisten teräs-lasiovien paikalla olivat tummat umpipuuovet ja valo siivilöityi ylempien kerrosten ikkunoista.

Ihailimme aulan kurinalaista klassista ilmettä ja kuulimme koristeiden merkityssisällöistä. Kokonaisvaikutelma on eheä, vaikka tila sisältää lukuisia eri ikäisiä kerrostumia. Aulan alimman palkiston friisiin lisättiin 1866 kansallishenkinen, Kalevalasta innoituksensa saanut Sjöstrandin reliefiteos ”Väinämöisen laulu”.

Yliopiston veistoskokoelmalla on vakiintunut asema Taidehistorian laitoksella, osa suurimmista veistoksista on vestibyylin tasanteella. Konservoituina klassisia veistoksia nähdään jatkossakin sisääntuloaulaa ylevöittämässä. Pohjoisen porrasnousujen keskellä vartioineet kipsiset leijonat sitä vastoin katosivat tietymättömiin1944 pommituksen jälkeen. Hennon roosan väriset, pilasterien ja klassisten ornamenttien kehystämät kentät antavat veistoksille taustan. Valitettavasti rahan puuttuessa tehtiin maalipinnat suurelta osin lateksimaalilla 1975. Värimallina oli pehmeän vaaleanpunainen, liimamaalilla toteutettu, toiseksi alin värikerros, joka edelleen on nähtävissä laajana esiinottona. Näin saatoimme vertailla eri maalityyppien vaikutusta väriloistoon ja tunnelmaan.

Yliopiston mittava laajennus 1930-luvulla

Yliopiston päärakennus on kokenut monta vaihetta, merkittävimpänä J.S Sirénin suunnittelemat vuonna1937 valmistuneet laajennusosat, jotka edustavat ”sammuvaa klassismia ja voimistuvaa funktionalismia”. Pysähdyimme pohtimaan Fabianinkadun puoleista, matalaa ja raskaan tuntuista sisäänkäyntiaulaa. Voitaisiinko tunnelmaa vieläkin keventää jollain tavoin? Edellisessä LPR:n (Laiho-Pulkkinen-Raunio) suunnittelemassa korjauksessa eteisaulaan asennettiin epäsuora valaistus, joka osaltaan toi aulaan ilmavuutta.

Sirén suunnitteli itse auditorion ja pienen juhlasalin sisustukset. Suureen ja pieneen konsistorin saliin, käytävähalleihin, tiedekuntahuoneisiin sekä opettajien kahvilaan saatiin Arttu Brummerin suunnittelemat kalusteet. ”Mielikuvituksellinen romantikko” Brummer vastasi lähes kaikkien edustuksellisten tilojen kalustuksesta. Elli Ruuthin käytännölliset ja kevyet kalusteet tulivat seminaarihuoneisiin lukusaleineen, tutkintohuoneisiin ja harjoitussaleihin. Runar Engblom vastasi puolestaan rehtorin huoneiden, kansliaosaston, kanslerin huoneistojen sekä opiskelijaravintolan sisustuksesta.

Sotavaurioiden korjaaminen

Sirénin johdolla saatiin vanhan puolen restaurointi valmiiksi 1940 – vain muutama vuosi ennen kun sodan aikainen pommi osui yliopistoon tuhoten noin puolet Engelin suunnittelemasta yliopiston osasta.

Pommitusvaurioiden jälleenrakennus kesti vuosia (1944–48). Pahiten tuhoutui upea juhlasali. Jälleenrakentamisen yhteydessä salia laajennettiin Sirénin suunnitelmien mukaan. Kuulimme juhlasalin valaistukseen ja lämmitykseen, mahonkioviin, tuoleihin ja muihin kalusteisiin sekä Albert Edelfeltin seinämaalauksiin liittyvistä historian käänteistä. Esimerkiksi juhlasalissa ollut taiteilija Väinö Aaltosen marmorireliefi ”Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden” sai pahoja vaurioita pommituksissa ja sen tilalle taiteilija veisti uuden 1959. Kipsiluonnos puolestaan sijoitettiin pienen juhlasalin aulaan ja nykyään nähtävillä on kolmaskin, sodassa kärsinyt, alkuperäinen, konservoitu veistosreliefi juhlasalin viereisessä lämpiössä.

Siréniläinen ilme ja väriskaala hiipi jälleenrakennusvaiheen myötä myös yliopiston vanhaan osaan. Myöhemmin LPR:n suunnittelema kokonaiskorjaus puolestaan sekin on vaikuttanut Yliopiston värivalikoimaan. Empiremiljööseen hienosti sopeutuvia Sirenin valaisimia tehtiin tuolloin lisää, osa klassismia huokuvista valaisimista on kuitenkin Ola Laihon käsialaa.

Huomasimme, että vaatii historian tietämystä, jotta osaa lukea, mikä osa on aidosti vanhaa ja mikä uutta. Engelin empireä on oikeastaan melko vähän, mutta siitä huolimatta kokonaisuus on harmoninen.

Edessä jälleen suuri korjaus

Yliopiston päärakennuksen restaurointia on suunniteltu jo pari vuotta ja valmista pitäisi olla vuoteen 2022 mennessä. Pääkäyttötarkoitus säilyy yliopiston opetustilana ja toimistoina ravintolapalveluineen. Uutta korjausvaihetta ohjaavat tänä päivänä tutuiksi käyneet vaatimukset: muuntojoustavuus, esteettömyys, tilaturvallisuus ja terveellisyys, tekniset vaatimukset (talotekniikka), energiatehokkuus, kestävä kehitys ja yhteiskuntasitoumus. Myös opiskelijoiden viihtyvyyteen panostetaan.

Engelin hengen mukaisen vestibyylin, juhlasalin ja vanhan konsistorinsalin lisäksi säilyvät ainakin rehtorin kanslia Ilmari Tapiovaaran 1950-luvun kalusteineen. Samoin Sirénin ja LPR:n muokkaamat luentosalit, kahvilatilat ja aulatilat on arvotettu säilytettäviksi. Monissa muissa tiloissa tullaan tekemään suuriakin muutoksia, kertoo restaurointia suunnitteleva arkkitehti Timo Jeskanen. Suuria muutospaineita kohdistuu erityisesti luentosaleihin ja niiden jäykkiin, kiinteisiin penkkiriveihin. Ehkä palaamme Yliopiston Päärakennukseen taas 2022 katsastamaan, miten uusin korjaus on onnistunut.

Helsingin Yliopiston Päärakennuksen RAKENNUSHISTORIASELVITYS 2017 on ladattavissa täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/197199

Tulevaisuuden tekemisen museo – me teemme sen!

DAMY Talks 2 keräsi 17.4.2019 reilut 80 osallistujaa Helsingin kaupungintalon uudistuneeseen aulaan teemalla ”Minkälainen on meidän museo”. Toistakymmentä panelistia esittivät näkemyksiään uudesta museokonseptista. Loppulauselma oli ”Me teemme sen”.

Poimintoja puheenvuoroista

Opetushallituksen Ulla Teräs ja Demoksen Outi Kuittinen ovat olleet mukana museon konseptityössä viime syksystä. Työ kiteytyi äsken julkaistuun kirjaseen Tulevaisuuden tekemisen museo. Työhön osallistui yli 250 henkilöä.

Mikä tekee museosta maailman parhaan?
Maailmalta puuttuu arkkitehtuurin ja designin yhdistävä museo

Puhujat korostivat käyttäjälähtöisyyttä, kokemuksellisuutta, uusia esittelytapoja ja uutta teknologiaa.

Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen toppuutteli: vielä odotetaan valtion ja kaupungin päätöksiä, sitten edetään.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen esitti, että uusi museo on mahdollisuus suomalaisen designin ja arkkitehtuurin ”renessanssiin”, toimia katalysaattorina 50-60-luvun saavutusten jatkoon.

”Minun museoni” -paneelissa pohdittiin museon sisältöä:
mitä, kenelle, miten ja miksi

Jaana Räsänen kertoi Museoliiton tutkimuksesta, jonka mukaan lasten ja nuorten mielestä nykyiset museot ovat vääränlaisia. He haluavat enemmän historiaa, esille enemmän asioita ja rohkeaa mieleen jäävää tilaa.

Lily Diazin mielestä museon tehtäviä on lisätä hyvinvointia, osallistumista, mukanaoloa ja tarjota alusta oppimiseen ja muistamiseen. Tieto, kokemus ja kommunikaatio ovat onnistumisen edellytyksiä.

– Ulkomaisissa museoissa on huomattavan avarat tilat, joihin mahtuu paljon eri yleisöjä häiritsemättä toisiaan, kertoi Jaana Räsänen. – Ja esimerkiksi uudessa Dundee-museossa koko henkilöstö on todella opiskellut museon rakennusvaiheet ja näyttelyt, sisäistänyt tarinat ja osaa kertoa ne kävijöille elävästi.

”Enemmän kuin museo” -teema pohditutti vaikuttavuutta

– Museo on enemmän kuin käyttäjäkokemus, totesi Ville Tikka. On tutkittava todelliset seuraukset, määritettävä museon yhteiskunnallinen rooli.

– Hyvä arkkitehtuuri on perusoikeutemme, tivasi arkkitehti Eero Lundén. – Iso kysymys on, miten avaudumme muille yhteiskunnallisille alueille. Uusi museo on tilaus sivistävälle keskustelulle. On katsottava moneen suuntaan: menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen.
– Arkkitehtuurilla on iso merkitys, verrataanpa Oodia ja vaikkapa Prisma-marketteja. Uusi museo pitää kytkeä elävään urbaaniin ympäristöömme, Lundén korosti.

Mikko Leistin kommentti: pitää antaa tilaa tulevaisuudelle, luotava mahdollisuus muuttua, ei tiukkaan sidottuja tilaratkaisuja.

Tiina Merisalo pohti museon kohderyhmiä: mitä erilaisimmatt ihmiset! Pystyttävä rakentamaan erilaisia vaikuttavuuksia. On muistettava museon perinteiset tehtävät, mutta myös uudenlaiset. Valtakunnallisen vastuumuseon on ratkottava, miten saada koko Suomi mukaan.

– Uuden museon asiakaslupaus ratkaisee menestymisen. Museo on ensi sijassa helsinkiläisille ja muille suomalaisille, Stuba Nikula huomautti. – Samalla ulkomaisetkin kävijät kiinnostuvat. Museoilla on syvällinen tehtävä kuten kirjastoillakin. Oodi kertoo uudesta kirjastolaista ja sen yhteiskunnallisista tavoitteista. Mitä uusi museolaki tavoittelee, sitä on syytä tutkia.

Yleisöä puhututti uuden museon suunnittelun spiraalimaisuus. Valmistelua on tehty vain pienessä piirissä? Museonjohtaja Jukka Savolainen kiisti. Hankkeen valmistelussa ja esittelyissä on ollut mukana lukuisia poliittisia, yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taiteellisia tahoja ja organisaatioita. Kun on saatu päätös museon toteutumisesta, edessä on laajaa osallistamista.

Tilaisuuden juontaja arkkitehti Esa Laaksonen kiteytti: ”Nyt on tarpeen ylittää kompromissit, aika suunnitella uusi museo intohimolla. Me teemme uuden museon.”

DAMY talks2 -seminaarin ohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote uudesta museosta

Kevätkokouksessa vuosikatsaus ja kierros ryhmärakentamistalossa

DAMY ry:n kevätkokous 11.4.2019 nuiji kiinni vuoden 2018 tilinpäätöksen, vuosikertomuksen ja toiminnantarkastajan lausunnon. Tilikauden alijäämä oli -1 621,34 euroa (edellisellä kaudella -3 281,70).

Malta-talon isossa olohuoneessa järjestetään asukkaiden yhteisiä ruokailuja. Nyt siellä pidettiin DAMYn kevätkokous.

DAMYn jäsenmäärä kasvoi vuonna 2018 lähes 60 hengellä. Vuoden aikana järjestettiin 19 tapahtumaa ja vierailua. Museoiden näyttelyjen ennakkoesittelyjä oli neljä. Tapahtumiin osallistui 30–60 jäsentä.

Vuoden 2018 lahjoitus kohdistui Arkkitehtuurimuseon Adoptoi piirustus ´hankkeen tukemiseen.

Kevätkokoukseen As Oy Helsingin Maltan ”olohuoneessa” osallistui 22 damylaista. Kokouksen jälkeen oli vuorossa mielenkiintoisen Maltan esittely.

DAMYn toimintakertomus_2018
DAMY_kevätkokous_110419

Yhteisöllisyyden kerrostalo

Malta Helsingin Jätkäsaaressa valmistui viisi vuotta sitten ja oli ensimmäinen ryhmärakentamisella tehty asuintalo noin sataan vuoteen. Vastaavia hankkeita on nyt virinnyt muissakin kaupungeissa.

Koti kaupungissa -yhdistys keräsi kiinnostuneet, piti pari vuotta suunnittelukokouksia kuukausittain, keräsi osakkaiden toiveet ja tarpeet, vuokrasi tontin kaupungilta, kilpailutti arkkitehtitoimistot, rakennuttajat ym. Rakentaminen kesti puolitoista vuotta. Hanketta edisti se, että osakkaissa oli arkkitehtejä, sisustussuunnittelijoita ja muita alan ihmisiä.

”saunapolku”

Asuntoja 10-kerroksisessa talossa on 61. Ne vaihtelevat yksiöstä loft-asuntoon. Osakkaat saattoivat paljolti vaikuttaa kotiinsa. Erityistä ovat moninaiset yhteistilat: iso olohuone ja suurkeittiö sekä puuhatila ja puutyöhuone katutasossa; kolme saunaa, takkahuone, avara kattoterassi, upea viherhuone ja kodikas ”saunapolku” kattotasolla. Yhteistiloja on 500 neliötä, ja ne toimivat asukkaiden arjessa ja juhlissa.

Yhteisöllisyys on alusta alken korostunut. On asukasfoorumi ja eri toiminnoista vastaavat työryhmät, on toimiva viestintä, on mm. housebändi, kuoro, lukupiiri ja käsityökerho, pidetään yhteisiä juhlia ja kotikonsertteja.

Maltan esittelivät damylaisille arkkitehdit Pirjo Huvila ja Tuula Paalimäki sekä Alvar Aalto -museon pääkuraattori Mia Hupeli – kaikki talon alkuasukkaita!

Koe vuoden iloisin näyttely

Maailmojen salat -näyttely Designmuseossa tarjoaa seikkailun ympäri maailman pieniin mutta sitäkinkiehtovampiin mestaripajoihin ja niiden tuotoksiin. Näyttely jatkuu 22. päivään syyskuuta.

Johan Olin ja Aamu Song

Korealaistaustainen Aamu Song ja suomalainen Johan Olin ovat omaperäisimpiä muotoilunsuunnittelijoita ja toteuttajia. Pariskunta on tuonut Designmuseoon näytteille yli tuhat esinettä ja noin 200 piirrosta. Esillä on lukuisin variaatioin taide-esineitä, huonekaluja, vaatteita, asusteita ynnä muuta.

Matka-, Basaari-, Kauppa-, Arkisto-, Mestarit- ynnä muut näyttelysalit esittelevät tutkimusmatkailijoiden yli 10-vuotisen työn tuloksia taiteilijoina, muotoilijoina ja tuottajina. He ovat etsineet perinteisiä käsityömenetelmiä ja valmistustaitoja Suomen lisäksi muun muassa Japanista, Venäjältä, Meksikosta jaYhdysvalloista.

Ylitsepursuava kokoelma luo hyvää mieltä ja oivaltamisen iloa sekä antaa paljon tietoa. Voi tutustua”etsivätoimiston” taiteelliseen prosessiin: matkantekoon, mestareiden kohtaamisiin, kirjeenvaihtoon ja tuotantoon. Näyttelyarkkitehtuuri on omaa luokkaansa.
dd

Harvinaisia valokuvia nyt Suomessa

Maailmalla tunnettu muotikuvaaja Osma Harvilahti on valikoinut Designmuseon Galleriaanmielenkiintoisimpia otoksiaan. Pariisissa asuva Harvilahti on erikoistunut muotiin ja muotoiluun. New Colour -näyttelyssä on maailman ensiesityksenä muotitalo Louis Vuittonille tehty kuvasarja. Esillä on myös omia kuvasarjoja.

– Haluan tuoda kuviini erilaisia yhteyksiä, ajatuksia, tarinoita ja kysymysmerkkejä, Harvilahtikuvailee.

Osma Harvilahti haluaa herättää kuvillaan kysymyksiä.

Lappielämyksiä Bulevardilla

Entiseen vakuutusyhtiön toimistotaloon Helsingin Bulevardille on luotu harmoninen, hillitysti lappihenkinen hotellikokonaisuus Lapland Hotels. Iso joukko damylaisia pääsi aistimaan pohjoisia tunnelmia ja ihailemaan harkittuja sisustuksia 3.4.2019.

Damylaisia hotellihuoneiden hienouksiin perehdyttivät arkkitehdit Marjut Kauppinen ja Pervin Imadidtin Arkval Taite Oy:stä. Yritys on vastannut hotellin ilmeestä, sisustuksesta ja valaisinratkaisuista.

Lapland Hotels Bulevardissa on 182 huonetta, joista useimmissa on spa eli sauna, amme ja suihku suuren lasiseinän erottamana. Sisustuksen pääsävyt ovat harmaa ja beessi. Huoneissa on Pentikin keramiikkaa ja seinillä ketjun brändinmukainen poronsarvi. Tekstiileissä on hillitty Lappi-aihe. Julkisivua elävöittävät ikkunoiden ”tonttuvalot”, joista syntyy tähtitaivas Bulevardille.

Jugend-kartano ja Kansanteatteri Arkkitehtuurimuseossa

Komea Suur-Merijoen kartano esittäytyy Arkkitehtuurimuseon pääsalissa syyskuun 8. päivään asti. Pienessä salissa on kesäkuun alkuun esillä moderni Kansanteatteri, jota ei toteutettu.

Kuvassa Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen ja kansanedustaja Pertti Salolainen, joka avasi näyttelyn.

Liikemies Maximilian Neuscheller hankki Karjalan kannakselta suuren tilan ja palkkasi nuoret arkkitehdit Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen suunnittelemaan sinne kesähuvilan, joka valmistui vuonna 1903. Noin 900 neliön rakennuksesta tuli kokonaistaideteos, jonka tekemiseen osallistui laaja joukko taiteilijoita ja käsityöläisiä.

Suur-Merijoen kartano on tuhoutunut, mutta osa irtaimistosta ehdittiin pelastaa Suomeen ennen talvisodan päättymistä. Näyttelyssä on arkkitehtien alkuperäisiä akvarellitöitä, pohja- ja julkisivukaavoja, sisustuspiirroksia, valokuvia, pienoismalleja, muutama kaluste, valaisimia ym. Arkkitehtien ohella työhön osallistui käsityöläisiä, taidemaalareita ja kuvanveistäjiä.

DAMY osoitti vuosilahjoituksensa 2018 piirustusten konservointityöhön. Siitä on esimerkkinä eteishallin takkanurkkausta esittävä upea piirros ennen ja jälkeen konservoinnin. Satavuotiaan piirustuksen värit on puhdistettu mm. vesipesulla.

DAMYn tuen avulla konservoitu Suur-Merijoen eteisen takkanurkkausta esittävä piirustus. Vasemmalla työ ennen konservointia ja oikealla puhdistettu teos.

Teatteri aikaansa edellä

Jos suurikokoinen Kansanteatteri olisi toteutettu Hakaniemen torille, se olisi aikanaan ollut maailman modernein.

Arkkitehti P.E. Blomstedtin vuonna 1935 suunnittelema teatteri oli rakennuksena radikaali ja olisi mahdollistanut uudet taiteelliset ideat.

Näyttely esittelee teatterisuunnitelman moniaistisesti. Näyttely syntyi Aalto-yliopiston arkkitehtuurin opiskelijoiden ja museon henkilöstön yhteistyönä tavoitteena löytää uusia tapoja esitellä museon kokoelmaa.

Kansanteatterin pienoismalli.

Ystävänpäivä Dipolissa herätti muistoja

Moni damylainen muisteli opiskeluaikojaan Ystävänpäivän vierailukohteessa Dipolissa Espoon Otaniemessä. Ainutlaatuinen suomalaisen arkkitehtuurin monumentti on kokenut täydellisen peruskorjauksen. Myös Aalto-yliopiston ripeästi kasvavan kampuksen tulevaisuudesta saatiin havainnollisia kuvia.

Ylioppilastalosta monikäyttötilaksi

– Omintakeinen rakennus tuntui hieman pelottavaltakin työltä, kuvailee arkkitehti Samuli Woolston, ALA arkkitehdit, joka toteutti Dipolin peruskorjauksen suunnittelun.

Dipolin eli Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talon suunnittelivat arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä . Se valmistui vuonna 1966, ja Reima Pietilän mukaan se oli suunniteltu sulautumaan osaksi ympäristöä. Veistoksellinen julkisivu ja vapaamuotoiset sisätilat olivat suunnittelijoiden ideasta tahallisen sekavia. ”Opiskelijat etsikööt polkunsa.”

Woolston esitteli rakennuksen: entisiä mosaiikkibetonilattioita löytyy vielä, mutta auloissa on uudempi kivilattia, joka on hiottu mataksi, alkuperäisiä kattolautoja on, mutta paljon jouduttu uusimaan, baarit ja vessat on päivitetty, suuri laitoskeittiö pienennetty, avattu aikoinaan kiinni pantu portaikko, toimistot ja kokoustilat ajanmukaistettu, IV-tekniikka uusittu ja niin edelleen.

Monimuotoiset ikkunat sekä loputtomasti mutkittelevat katto- ja seinärakenteet, avattavat liukuseinät ynnä muut lienevät tehneet peruskorjauksesta haastavan. Suljettuja kattoikkunoita avattiin ja valo pääsee taas leikkimään salien katoissa. Vuonna 2017 valmistunut työ käsitti lähes 12 500 neliömetriä.

Nyt Dipoli on Aalto-yliopiston päärakennus, mutta samalla monikäyttötila, joka on avoin ulkopuolisille. Se tarjoaa työ-, tapahtuma- ja näyttelytiloja, paikkoja kohtaamisille ja kokouksille sekä kahviloita ja ravintoloita.

Kammioista monitoimitiloihin

Otaniemen huikeita visioita, Aalto-yliopiston tulevia kehitysvaiheita esitteli toimitilajohtaja
Kari Haapamäki:

Väre-rakennus sai TAIK-asukkinsa viime vuonna, nyt helmikuussa muuttaa Töölön Kauppakorkeakoulu uusiin tiloihin Väreeseen. Parin vuoden päästä rakentuu innovaatio- ja start-up-talo Aalto Works, Aalto Studios-mediakeskus, sitten Kemisti Block sekä opiskelijakeskus, toimitiloja ja asuntoja. Puretaan vanhaa ja rakennetaan uutta. Vuonna 2030 yliopistoalue saattaa ulottua yli Keilaniemen ja olla yhteydessä Tapiolaan.
Tavoitteena on tiiviimmät ja joustavammat rakennukset. Kammioiden tilalle tulee muunneltavia monitoimitiloja. Tilakustannuksissa säästetään. Oppimisympäristöt kehittyvät. Testitiloja, työpajoja ja tutkimuslaboratorioita kehitetään yhdessä myös yhteistyöyritysten käyttöön. Kampusyhteistyötä edistetään, tavoitteena olla kehityksen ”hub”.