Kategoria: Muut

DAMY opintomatkalla

Lähes 50 damylaista tutustui 4.3.2020 Metropolian upeaan kampukseen Myllypurossa. Kuulimme Metropolian tutkinnoista ja tutustuimme rakennukseen arkkitehdin johdatuksella.

Lehtori Jorma Lehtinen kertoi, että aiemmin Metropolialla oli 23 toimipistettä. Nyt Myllypuron kampuksen valmistuttua niitä on enää neljä: Arabian Luovien tekijöiden kulttuurikampus, Karamalmin Älykkäiden ratkaisujen kehittäjäkampus, Myllypuron Hyvinvoinnin rakentajien kampus sekä Myyrmäen Vihreän teknologian ja bisneksen kampus .

Myllypurossa on neljä tutkinto-ohjelmaa: Tekniikka (8 000), Sosiaali- ja terveysala (4 900), Kulttuuri (1 800) ja Liiketalous (1 700), suluissa opiskelijamäärät. Henkilökuntaa on noin 500.Kiinteistö- ja rakennusalalla opiskelee noin 1 000 nuorta maanmittaustekniikkaa, rakennusalantyönjohtoa, rakennus- ja talotekniikkaa tai rakennusarkkitehtuuria.

Rakennusarkkitehdiksi opiskelu kestää yleensä neljä vuotta, aloituspaikkoja on vuosittain 30. Opinnot sisältävät perusopintojen lisäksi työharjoittelua kolmessa osassa: haalariharjoittelu + suunnittelu-, rakennustuotanto- tai viranomaistyöjaksot, yrityksille tehtävä innovaatiokurssi sekä opinnäytetyö. Kaikki opinnäytetyöt on nähtävissä theseus-verkkopalvelussa: theseus.fi/handle/10024/6.

Yhtenäinen taideteos

Metropolian uuden päärakennuksen suunnittelija professori, arkkitehti Rainer Mahlamäki kertoi, että Myllypuron kampuksen pinta-ala on lähes 60 000 kerrosneliötä. Korkeutta kompleksilla on 48 metriä, mikä vastaa 16-kerroksista asuinrakennusta. Lisäksi maan alla on tilaa 15 metriä. Helsingin kaupungin omistaman rakennuksen hinnaksi muodostui 165 miljoonaa euroa.

Professori Rainer Mahlamäki

Professori Mahlamäki opasti, miten suuren rakennuskompleksin mittakaava pysyi hallinnassa. Kokonaisuus jaettiin neljään osaa ja julkisivuista häivytettiin kerrokset käyttämällä pystylamelleja. Valtava kokonaisuus muodostaa yhtenäisen taideteoksen, kun samoja säle-elementtejä on käytetty myös sisätiloissa. Kompakti rakennus on energiaystävällinen, alumiiniset julkisivulamellit heijastavat liian auringonsäteilyn ja niin edelleen.

Ihailimme avarien aulatilojen kauneutta ja hiljaisuutta. Akustiikkaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Kiinnostava yksityiskohta on aulaan aukeava ikkuna, josta IV-opiskelijat voivat tutkia talotekniikkaa. Korkeaa aulatilaa reunustavat valkeat kaiteet. Mahlamäki paljasti niiden muotokielen syntyprosessin: koska rakentamismääräykset ovat todella tiukkoja, päädyttiin pitkissä kaiteissa kaksoispinnoitukseen, jotta ne olisivat tarpeeksi tukevia. Nyt kaiteet ovat aulatilojen luonteenomaisimpia yksityiskohtia.

Kerroksia yhdistävä, korkea aula sekä ylimmän kerroksen terassi, josta upeat näkymät aina merelle asti.

Metropolian päärakennuksessa on pyritty neutraaleihin väreihin ja niukkuuteen. Niiden sävyt on kuitenkin tarkkaan harkittu. Mahlamäen kuvaamia ”kirpeitäkin” värejä on käytetty jäsentämässä tiloja ja helpottamassa orientoitumista.

Monitaiturit tutuiksi

Parikymmentä damylaista vieraili keskiviikkoiltana 26.2.2020 arkkitehti Jouni Kaipian ja graafikko Aimo Katajamäen (Aimonomia Oy) työhuoneissa, joissa monitaitureiden osaaminen sai kävijät hyvälle tuulelle.

Jouni Kaipia on maailman matkoillaan vanginnut tunnelmia, ovia, ikkunoita ja seiniä, ihmisten kasvoja ja katseita. Paljon puhuvia ja merkityksellisiä valokuvanäyttelyitä on syntynyt useita.
—-Mahtava kirjasto kielii rakkaudesta kirjoihin. Hänet tunnetaan niin arkkitehtuurioppaiden kirjoittajana kuin monista eleganteista taittotöistä. Hylätyistä käyttöesineistä ja luonnon kaluamista kivistä, puunkappaleista ja simpukoista Joppe on muokannut kiinnostavia installaatioita, jotka kertovat ajan kulusta ja mielikuvituksen rajattomuudesta.

Arkisia esineitä, asetelma Kaipian tyyliin. Arkkitehti Jouni Kaipia oikealla.

Jouni Kaipian asuntoon ja työtilaan voi tutustua tarkemmin ASUN-lehden kahdessa viimeisimmässä numerossa. Kekseliäät sisustusratkaisut pienoismalleineen kietovat kodikkaaseen tunnelmaan.

Seinäpintoja ja puuveistoksia

Graafikkona Aimo Katajamäki kuvittaa niin rakennusten seiniä kuin kirjojakin. Tunnetuin työ lienee Hämeenlinnan maakunta-arkiston graafiset betoniseinät (arkkitehtitoimisto Komonen-Heikkinen). Hän on kirjaillut myös sisätilojen pintoja mm. lastentarhassa

Aimo Katajamäen puisia puhuvia päitä.

Jyväskylässä. Aimon käden jälkeä löytyy Seinäjoen ja Turun kirjastoista. Parhaillaan työn alla on Keski-Suomen sairaalan laajennuksen (JKMM) sisätilojen temaattinen opastejärjestelmä.
—-Aimo Katajamäen puuveistoksia on muun muassa Pikkuparlamentissa, jossa Puun kansa kohtaa kokouksiin tulevat poliitikot ja kansalaiset. —-Työhuoneessa lukuisat puuveistokset luovat jännittävää tunnelmaa. Parivuotinen jakso Arabian tehtailla kouli Aimosta myös keraamikon. Työtilan seiniä koristavat kuljetuslaatikot, joissa suuret keramiikkaveistokset ovat matkanneet näyttelyissä eri puolilla Eurooppaa. Tilaustöiden lomassa Aimo maalaa suuria öljyväritöitä
—-Julisteista saatujen tunnustusten lisäksi Aimo Katajamäki on palkittu niin Grafian Vuoden huiput -tapahtumassa kuin Pallas Athene -palkinnolla. Hänet on nimetty vuoden graafikoksi, ja yhdessä vaimonsa Päivi Meurosen kanssa he ovat saaneet muotoilun valtionpalkinnon.

Nyt damylaisilla oli syy onnitella Aimoa vastikään saadusta palkinnosta Tiedekeskus Heurekan edustalle suunnitellusta taideteoksesta. Musta tuntuu -niminen pyöreä teos syntyi arkkitehti Pentti Kareojan kanssa.

Aimo Katajamäki (oik.) esitteli maalauksiaan ja muita teoksiaan damylaisille.

Damylaiset testasivat lippuhallia

Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieaseman lippuhalli oli Damyn Ystävänpäiväksi tyhjennetty myyntitiskeistä ja muista irtokalusteista. Noin sata damylaista olivat testiryhmä upean hallin tulevaisuudelle.
– Lippuhalli oli aikoinaan tehty 3. luokan matkustajien odotus- ja ravintolatilaksi. Nyt halli tulee uuteen käyttöön. Aluksi suunnitteilla on pop-up-toimintaa ja myöhemmin kahvila/ravintola, kertoi Jani Jääskeläinen, VR:n hankepäällikkö.

Uutta sykettä
******

Helsinki Design Weekin perustaja, toimitusjohtaja Kari Korkman.

Maaliskuun alussa lippuhallissa alkaa tapahtua. Kulttuurihalli.fi nettiosoitetta kannattaa seurata.
Nopealla aikataululla lippuhallista tullee Kulttuurihalli ja sinne luodaan kulttuurialan toimijoiden tuottamia tapahtumia.
– Tapahtumia, näyttelyitä, lavaohjelmaa, studioita, kahvila, sosiaalista kanssakäymistä ynnä muuta on luvassa, kuvaili toimitusjohtaja Kari Korkman.

Osaltaan myös DAMY suunnittelee Kulttuurihalliin joitakin tapahtumia vuoden mittaan.

 

DAMYn vuotuinen 6 000 euron lahjoitus osoitettiin uusimuseo-hankkeen viestinnän edistämiseen.

DAMYn 6 000 euron lahjoituksen ottivat vastaan museonjohtaja Jukka Savolainen ja yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen, keskellä DAMYn puheenjohtaja Maire Mattinen.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen kertoi, että valtion kevään budjettiriihen rahoituspäätös on ratkaiseva, mutta museolaiset työskentelevät koko ajan tähdäten vuoteen 2025 ja Etelärantaan. Arkkitehtuurimuseon puolesta lahjoituksen otti vastaan yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen.

Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja Petteri Kummala ja eläkkeellä oleva VR:n arkkitehti ja damylainen Pirjo Huvila kertoivat asemarakennuksen alkuvaiheista. Eliel Saarisen suunnittelema rakennus vihittiin vuonna 1919. Monet tahot ovat valinneet sen maailman kauneimpien rautatieasemien joukkoon. Saarinen loi asemasta kokonaistaideteoksen: ulko- ja sisäarkkitehtuurin ja paljon huonekaluja.

Lippuhalli koko komeudessaan. Kuva Tuomas Uusheimo.

******************************************

******************************************

Mukaan vapaaehtoiseksi

Ystävänpäivänä damylaiset tutustuivat Arkkitehtuuri- ja Designmuseoiden vapaaehtoistoiminnan uusiin muotoihin rautatieaseman lippuhallissa.
– Kokeile! kehotti Aki Eerikäinen. – Kun annat aikaasi ja vähän vaivaa, saat takaisin moninkertaisesti – elämäsi rikastuu. Ei tarvitse tietää juuri mitään; sitä varten ovat museon ammattilaiset. Ei tarvitse sitoutua. Kun sopii tulla avuksi, tarjolla on monenlaisia tehtäviä. Olen toiminut mm. opastajana: tervetuloa, tänne takit, täältä alkuun… Kielitaito ei ole kynnys, suomi, englanti ja eleet auttavat pitkälti.
Leena Johansson-Rengen on pitkään toiminut vapaaehtoisena muun muassa vastaanottajana ja opastajana. – Mielenkiintoista tavata ihmisiä, luoda kontaktia museovieraisiin. Voi käyttää kielitaitoa. Saa hyvää mieltä itselle.
Kaija Kärpijoki sanoo, että mukaan kannattaa tulla, jos haluaa iloa elämäänsä. Hän pitää erityisesti lasten ja aikuisten työpajoista.
Heikki Lehtosaaren mielestä hyvä mieli on riittävä palkkio vapaaehtoistoiminnasta. ”Rakkauden toimintaa”, hän heittää huumorilla. Hän kokee olevansa täyttömies, jota tarvitaan ruuhka-aikoina. Ovimiehenä voi tavata niin presidenttejä kuin keitä tahansa.

Vapaaehtoistoiminnasta keskustelivat Heikki Lehtosaari (vas.), Leena Johansson-Rengen, Petteri Kummala, Kaija Kärpijoki ja Leena Svinhufvud.

Designmuseon museolehtori Leena Svinhufvud houkuttaa: tervetuloa upeaan joukkoon! Tarvitsemme lisäkäsiä ohjaamaan tapahtumiin, tervetuloa kanssakulkijaksi. Tarjolla ovat muun muassa Designillat, Designklubit ja Design Vintti. Opastamme alkuun, jutellaan ja ideoidaan tekemistä yhdessä.
Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja Petteri Kummala toivoo apukäsiä kuvakokoelman siivoukseen. – Kattoremontin takia arkistomme 3. kerroksen kinodiat on karsittava kaksoiskappaleista vain ytimeen. Kuvia on noin 15 000. Näistä saa yleiskuvan maamme parhaaseen
arkkitehtuuriin. Kuvien digitointi on avun tarpeen seuraava vaihe.
– DAMY toivoo vapaaehtoisia ideoimaan tapahtumia ja vierailuja, hankkimaan esiintyjiä, olemaan avuksi järjestelyissä, ihan käytännön töissä, esittää DAMYn puheenjohtaja Maire Mattinen . – Mieluusti voit tarjota omaa ohjelmaasi, kuten luentoa, musisointia tai muuta
numeroa. Ota yhteyttä!

Lisätietoa:
Designmuseo: leena.svinhufvud@designmuseum.fi
Arkkitehtuurimuseo: petteri.kummala@mfa.fi
DAMY: maire.mattinen@icloud.fi

Perinteistä syntyi uutta muotoilua

Käsityöperinteet inspiroivat uutta 

Käsityötaidon menneisyyttä ja nykymuotoilijoiden siitä ammentamia inspiraatioita on esillä Designmuseon Galleriassa Hyvissä käsissä -näyttelyssä. Näyttely jatkuu 22.3.2020 asti.

Perinteiset käsityötekniikat ja -materiaalit ovat teosten lähtökohta. Ihailtavana on vaatemallisto,  installaatioita ja keramiikkateoksia. Digitaalista peliteosta voi testata.

Arkisto innoitti uusiin muotoihin

Designmuseon kokoelmissa on Suomen Käsityön Ystävien arkisto, joka sisältää yli 6 000 tekstiilisuunnitelmaa 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Neljä nykymuotoilijaa kutsuttiin tutustumaan aineistoon, ja kukin poimi aarreaitasta lähtökohtia alansa ja taustansa mukaan.

– Olen iloinen, että käsityötaito ja -taide on uudelleen elpynyt, sanoo Eeva Pinomaa, joka oli pitkään Suomen Käsityön Ystävien toimitusjohtaja ja myös DAMYn puheenjohtaja. – Nuori sukupolvi voi tässä näyttelyssä ymmärtää isoäitiensä käsitöiden juuret.

Suomen Käsityön Ystävät perustettiin 1879 keräämään kansanomaisia tekstiilejä, soveltamaan niiden malleja ja elvyttämään unohdettuja traditioita. Yrityksen tavoite on nykyään olla muotoilun ja käsityön innovaattori.

Mummolan tekstiilit ja Impi Sotavallan värit ja kuviot toimivat Henri Tervapuron pelimaailman visuaalisen inspiraation lähteinä.

Pelisuunnittelija Henri Tervapuro palasi lapsuuden muistoihin: tekstiilimallit, luonnokset ja valokuvat johdattivat isoäidin ryijyjen ja tekstien luo. Kuvioista hän löysi pelien ja sarjakuvien maailman.

 

 

 

 

 

Matias Liimatainen oli tutkinut Käsityön Ystävien kokoelmissa kudottujen verhoilukankaiden struktuuria ja karheiden tekstiilien seesteisiä väriliukumia soveltaen ideaa keraamisiin teoksiinsa.

Matias Liimatainen on kuvanveistäjä materiaaleinaan keramiikka, lasi ja puu. Teoksissa hän muuttaa kudottujen verhoilukankaiden väri- ja rakennetekniikkaa kolmiulotteisiksi, pienistä keramiikkaosista muodostuviksi pinnoiksi.

 

Vaatesuunnittelija Henna Lampinen yhdistää materiaalin, käsityömäisyyden ja kokeellisuuden.

Uudenlainen tekniikka, kuten laserleikkaus ja digipainatus, ja perinteinen tekniikka, kuten käsinneulonta ja tuftaus, toimivat rinnakkain.

 

Kuvanveistäjä Hanna-Kaisa Korolainen käytti teostensa inspiraationa Lokki- ja Liekki-ryijyjä, vanhoja valokuvia, luonnoksia ja ryijymalleja. Kokonaisuudessa on dekoratiivisuutta ja menneisyyden kaipuuta.

 

Margaretha Ehrström oli ilahtunut kun hänen anoppinsa Uhra Simberg-Ehrstömin ryijyt ja teksiilit olivat inspiroineet keraamikko Matias Liimataista. Damylaisia oli näyttelyn ennakkoesittelyssä Gallerian täydeltä.

Jäsenkysely: kehitämme toimintaa yhteistuumin

—  Satoja ohjelmaideoita ja tutustumiskohteita
—  Tyytyväisyys korkealla
—  Sähköpostitiedotteita arvostetaan

DAMYn jäsenkysely tuotti 131 vastausta; runsas neljännes jäsenistämme vastasi sähköiseen kyselyyn. Suurkiitos sinulle, joka autat kehittämään DAMYn toimintaa haluamaasi suuntaan.

Damylaiset ovat pääosin helsinkiläisiä ja espoolaisia. Designin ja arkkitehtuurin ystävyys on naisten alaa – jäsenet ovat 90-prosenttisesti naisia. Valtaosin olemme yli 60-vuotiaita ja jäseninä 2–5 tai yli 10 vuotta.

Tapahtumat tärkeitä

Tyytyväisyyden kärkeen nousevat näyttelyiden ennakkoesittelyt ja tutustumiskäynnit. Retket ja asiantuntijatapaamiset ja -luennot ovat seuraavina. Vapaaehtoistyön ja ulkomaan ekskursioiden suhteen korostuvat ”ei osaa sanoa” -mielipiteet.

Toivelistan kärjessä ovat muotoilijat, suunnittelijat ja heidän työhuoneensa. Vierailukohteiden lista on pitkä. Kiitos ideoista – perästä kuuluu!

Tiedottaminen sujuu

Sähköposti tiedotusvälineenä toimii vastanneiden mielestä, mutta kotisivut ovat hieman jäljessä. Tietoa tarjonnasta tulee riittävästi, joskin myös muistuttamista toivotaan.

DAMYn toiminta saa vastanneilta pääosin kehut. Kehitysehdotukset ovat arvokkaita, kiitos niistä!

Ilmiöoppimisen mallikoulu Jätkäsaaressa

 – Ilmiömäinen, inklusiivinen, yhteisöllinen ja kokeileva älykoulu; näin luonnehditaan Helsingin Jätkäsaaren uutta peruskoulua.

Arkkitehti Erkko Aarti  ylpeänä opasti damylaisia koulun tiloihin 9.12.2019 illalla, kun 250 oppilasta oli päättänyt tuntinsa.

Ajankohtainen ilmiöoppiminen oli suunnittelun lähtökohta. Aarti Ollila Ristola Arkkitehdit Oy voitti 2015 toteutuksen 137:n ehdotuksen joukosta. Rakennustyö alkoi 2017, ja lukuvuosi syksyllä 2019. Koulun pinta-ala on noin 8 500 m².

Koulu on merkittävä julkinen rakennus, joka leimaa Jätkäsaaren kaupunkikuvaa. Sijoitus valtavan Bunkkerin viereen onnistui, kun välitilaan syntyi värikäs liikuntapiha, Aarti kertoi.

Koulun ydin on avara kolmikerroksinen ”tori”, keskusaula, jota ympäröivät opetussolut, oleskelualueet, pienet vetäytymistilat ja väljät portaikot. Ylemmät vaaleat kerrokset ikäänkuin leijuvat. Kattoikkunat antavat lisävaloa.

Alimmassa kerroksessa on suuri katsomo ja näyttämö esityslaitteineen paitsi oppilaiden myös yleisön käyttöön.

Yksi lähtökohta oli luoda avaruutta, missä katse vaeltaa esteettä tilojen välillä. Näin oppilaat näkevät, mitä eri oppimispaikoissa tapahtuu, ja ehkä innostuvat uusista asioista. Väliverhoin tiloja voidaan rajata. Istuimet ja pöydät liikkuvat keveästi.

Koulun tilojen on oltava muuntautuvia. Lähivuosina siellä arvioidaan olevan kaikkiaan 800 peruskoululaista.

Avarrus Arkkitehdit Oy:n suunnittelema kalustus on kevyttä ja vaihtelevaa. Kirjaston tarjonta on vielä niukahko. Pieniä vetäytymistiloja on siellä täällä.

Emme tiedä, millaista on opetus 50 vuoden päästä, Aarti huomauttaa. Rakennuksen elinkaaritavoite on vähintään 100 vuotta.

Linnunkoteja rakennusjätteistä

Taiteilija Kaarina Kaikkosen teos ”Pyryharakan pesä” voitti yleisöäänestyksessä Damyn järjestämän tehtävän luoda uutta rakentamisen ylijäämistä. Tapahtuma Damy Talks 3 oli osa Helsinki Design Week Ilmastokoulua 10.9.2019 Helsingin kaupungintalon aulassa. Tapahtuman juontaja arkkitehti Sini Koskinen haastatteli tehtävien lomassa osallistujia.

Leikkimielinen, mutta taustaltaan vakava-aiheinen kilpailu käynnistyi pöydällisestä rakennusjätettä: muoviputkia, johtoja, letkuja, levynkappaleita, laudanpätkiä, liittimiä, sidostarpeita, ruuveja, nauloja, eristysmateriaalia, rautalankaa ja -verkkoa ym. ym.

Aloituspöydän materiaaleissa oli valinnanvaraa.

Taiteilijat ja suunnittelijat valitsivat haluamansa ainekset luodakseen linnunkodin. Ohessa he pohtivat kestävää kehitystä, kierrätystä ja #uuttamuseota.

– Ainekset kerättiin purettavan rakennuksen työmaalta, jonka materiaalista peräti 98 % sopi kierrätykseen, kertoi damylainen Esa Laaksonen.

Kilpailijat kommentteineen

Muotoilija Timo Salli korosti, että on opittava vaatimaan laadukkaampaa ja tyydyttävä vähempään kulutukseen. – Uusi museo voisi tarjota kaikkia kiinnostavaa luovaa puuhailua, leikkiä, yhteisöllistämistä.

Sisustusarkkitehti Sari Anttonen vaatii töissään aina käyttäjälähtöisyyttä. – Nyt mietin, mistä linnut pitävät. Arvostan ekologiaa.

Timo Salli kuvaili teostaan kierrätyssukupolven pesäksi. Sari Anttonen etsii usein poikkeavia muotoja. Softis-pesän hän rakensi lastulevypyörylöistä ja pellavaeristeestä.

Taiteilija Kari Cavén on taidekenttämme johtavia kierrättäjiä; nyt syntymässä oli ”kantti kertaa kantti”. – Luon vahvan rungon. Tulos on linnun turvakoti.

Taiteilija Kaarina Kaikkosen näkemys ohuiden, värikkäiden muoviputkien taivuttelussa oli linnunpesä. – Luovuus on parhaimmillaan leikkiä, hauskanpitoa. Uusi museo voi antaa siihen paikan.

Kari Cavén tunnetaan kierrätysteoksistaan. Tukeva rakennus sai nimekseen linnun turvakoti. Tekstiili-installaatioistaan tunnettu Kaarina Kaikkonen loi iloisen pyryharakan pesän.

Muotoilija Saara Renvall kokosi aineksia, jotka muistuttivat hänen omaa työpöytäänsä. – Olen luova askartelija. Tällainen puuhailu voi edistää kiertotaloutta. Entä jos jätteen keruun korvaisi muilla sanoilla? Työmaalla voisi olla vaikkapa ambassador of materials, arvostettu ylijäämän huoltaja.

Arkkitehti Tuomas Siitoseen vetosivat pienet värikkäät muoviputket. Hän suunnitteli pienen linnun pientä pesää.

Saara Renvallin linnunpesän esikuva lienee hyönteishotelli. Linnut pesikööt mieleiseensä putkiloon. Tuomas Siitonen loi pienenpienen pikkulinnun pesän.

– Enemmän kierrätystä, tiivisti erikoistutkija Delphine Rumo, Aalto-yliopisto. – Rakennus pitää ymmärtää raaka-aineiden pankkina eikä purkumateriaalina. Paikallisten raaka-aineiden käyttö on tärkeää, samoin uudistava, kokonaisvaltainen suunnittelu – enemmän luovuutta ja yhteistyötä!

DAMYn ekskursio Wieniin 26.–28.4.2019

Jari Jetsosen kuvakooste DAMYn Wienin ekskursiolta

Otto Wagnerin tuotanto oli DAMYn Wienin matkan punaisena lankana. Secession ja vuosisadan vaihteen mielikuvitukselliset sisustukset herättivät hilpeyttä. Linzissä puolestaan ihailimme Heikki ja Kaija Sirenin rauhallista konserttitaloa.

 

Ryhmäkuva damylaisista Otto Wagnerin Postipankissa Wienissä

 

Otto Wagnerin Postipankin 1905 yleisöaula

 

Otto Wagnerin asemarakennus

 

Otto Wagnerin Kirche am Steinhof

 

Ernst Fuchs Museum, Otto Wagner 1886–1889

 

Gustav Klimtin seinäfresko ohjeineen, Museum of Applied Arts/Contemporary Art (MAK)

 

Heikki ja Kaija Sirénin konserttitalo Linzissä (sisäkuva lämpiöstä)

Tulevaisuuden tekemisen museo – me teemme sen!

DAMY Talks 2 keräsi 17.4.2019 reilut 80 osallistujaa Helsingin kaupungintalon uudistuneeseen aulaan teemalla ”Minkälainen on meidän museo”. Toistakymmentä panelistia esittivät näkemyksiään uudesta museokonseptista. Loppulauselma oli ”Me teemme sen”.

Poimintoja puheenvuoroista

Opetushallituksen Ulla Teräs ja Demoksen Outi Kuittinen ovat olleet mukana museon konseptityössä viime syksystä. Työ kiteytyi äsken julkaistuun kirjaseen Tulevaisuuden tekemisen museo. Työhön osallistui yli 250 henkilöä.

Mikä tekee museosta maailman parhaan?
Maailmalta puuttuu arkkitehtuurin ja designin yhdistävä museo

Puhujat korostivat käyttäjälähtöisyyttä, kokemuksellisuutta, uusia esittelytapoja ja uutta teknologiaa.

Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen toppuutteli: vielä odotetaan valtion ja kaupungin päätöksiä, sitten edetään.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen esitti, että uusi museo on mahdollisuus suomalaisen designin ja arkkitehtuurin ”renessanssiin”, toimia katalysaattorina 50-60-luvun saavutusten jatkoon.

”Minun museoni” -paneelissa pohdittiin museon sisältöä:
mitä, kenelle, miten ja miksi

Jaana Räsänen kertoi Museoliiton tutkimuksesta, jonka mukaan lasten ja nuorten mielestä nykyiset museot ovat vääränlaisia. He haluavat enemmän historiaa, esille enemmän asioita ja rohkeaa mieleen jäävää tilaa.

Lily Diazin mielestä museon tehtäviä on lisätä hyvinvointia, osallistumista, mukanaoloa ja tarjota alusta oppimiseen ja muistamiseen. Tieto, kokemus ja kommunikaatio ovat onnistumisen edellytyksiä.

– Ulkomaisissa museoissa on huomattavan avarat tilat, joihin mahtuu paljon eri yleisöjä häiritsemättä toisiaan, kertoi Jaana Räsänen. – Ja esimerkiksi uudessa Dundee-museossa koko henkilöstö on todella opiskellut museon rakennusvaiheet ja näyttelyt, sisäistänyt tarinat ja osaa kertoa ne kävijöille elävästi.

”Enemmän kuin museo” -teema pohditutti vaikuttavuutta

– Museo on enemmän kuin käyttäjäkokemus, totesi Ville Tikka. On tutkittava todelliset seuraukset, määritettävä museon yhteiskunnallinen rooli.

– Hyvä arkkitehtuuri on perusoikeutemme, tivasi arkkitehti Eero Lundén. – Iso kysymys on, miten avaudumme muille yhteiskunnallisille alueille. Uusi museo on tilaus sivistävälle keskustelulle. On katsottava moneen suuntaan: menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen.
– Arkkitehtuurilla on iso merkitys, verrataanpa Oodia ja vaikkapa Prisma-marketteja. Uusi museo pitää kytkeä elävään urbaaniin ympäristöömme, Lundén korosti.

Mikko Leistin kommentti: pitää antaa tilaa tulevaisuudelle, luotava mahdollisuus muuttua, ei tiukkaan sidottuja tilaratkaisuja.

Tiina Merisalo pohti museon kohderyhmiä: mitä erilaisimmatt ihmiset! Pystyttävä rakentamaan erilaisia vaikuttavuuksia. On muistettava museon perinteiset tehtävät, mutta myös uudenlaiset. Valtakunnallisen vastuumuseon on ratkottava, miten saada koko Suomi mukaan.

– Uuden museon asiakaslupaus ratkaisee menestymisen. Museo on ensi sijassa helsinkiläisille ja muille suomalaisille, Stuba Nikula huomautti. – Samalla ulkomaisetkin kävijät kiinnostuvat. Museoilla on syvällinen tehtävä kuten kirjastoillakin. Oodi kertoo uudesta kirjastolaista ja sen yhteiskunnallisista tavoitteista. Mitä uusi museolaki tavoittelee, sitä on syytä tutkia.

Yleisöä puhututti uuden museon suunnittelun spiraalimaisuus. Valmistelua on tehty vain pienessä piirissä? Museonjohtaja Jukka Savolainen kiisti. Hankkeen valmistelussa ja esittelyissä on ollut mukana lukuisia poliittisia, yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taiteellisia tahoja ja organisaatioita. Kun on saatu päätös museon toteutumisesta, edessä on laajaa osallistamista.

Tilaisuuden juontaja arkkitehti Esa Laaksonen kiteytti: ”Nyt on tarpeen ylittää kompromissit, aika suunnitella uusi museo intohimolla. Me teemme uuden museon.”

DAMY talks2 -seminaarin ohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote uudesta museosta

Ystävyys tiivistyy!

Vuoden pituisessa Museonystävien yhteisessä projektissa on koottu 21 museonystäväyhdistyksen toimintamalleja. Tuloksena on 134-sivuinen Ystävyyslataamo-Työkalupakki, joka sisältää yli 50 esimerkkiä hyvistä käytännöistä.

Koordinaattori Anna Pirvola

– Uskon toimintamallien inspiroivan ja entisestään aktivoivan yhdistysten toimintaa, sanoi hankekoordinaattori Anna Pirvola. – Toivon, että työkalupakkia myös päivitetään jatkossa uusilla innostavilla ideoilla, joita voidaan soveltaa museonystäväyhdistyksissä. Niitä on jo noin 50 ympäri Suomen.

Ystävyyslataamo-työkalupakki on julkaistu sähköisenä kenen tahansa luettavaksi. Se pyritään saamaan kaikkien museoystäväyhdistysten sivuille yleisön luettavaksi.

Museovirasto mahdollisti Ystävyyslataamon toteutuksen Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 avustuksena.

Projektipäällikkö Hanna Lämsä

– Kulttuuriperintövuoden projekteja, tapahtumia ja aloitteita on ollut ympäri Eurooppaa. Suomessa avustusta sai 31 hanketta ja organisaatiota. Suomen pääteema oli osallisuus, kertoi projektipäällikkö Hanna Lämsä Museovirastosta työkalupakin julkistamistilaisuudessa 11.12.2018 Designmuseossa.

– Miten ihmiset saatiin siivoamaan kaupunkia, syömään yhdessä taivaan alla, rahoittamaan hyviä hankkeita mesenaatteina, painamaan ”naapuri/ystävä” nappia…? Yhteismaa ry:n tuottajat Pauliina Seppälä ja Tanja Janicke korostivat uudenlaista osallisuutta ja luovuutta, missä internet on keskeinen innostus- ja tiedonvälityskanava.

– Tehdään yhdessä. Ylhäältä alas sanelu ei enää toimi, vaan aloitteet tulevat alhaalta kansalaisilta. Ihmiset ovat itse tapahtumien tuottajia. He haluavat pop-up-mahdollisuuksia, kevyempää spontaania toimintaa, itsejatkuvuutta, omaa johtavuutta.

  • Tutustu Arkkitehtuurimuseon Mesenaattikampanjaan, joka on esimerkki hyvän hankkeen rahoituksesta.